Mansikoita ja Mustikoita I

Soisin Suomeni hyväksi, Maani marjan kasvavaksi.
Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
1859.
Paino-luvan antanut: L. Heimbürger .
Aineisto.
Sananen Anni orpanalle. Kosken-kuvia. Tuttuni, tui! jopa kevättä koittaa. Totta puhuen. Pohjan-piltti. Kirjoitt. Y. K. Kettu Repolainen. —kk— K. Sukeltaja (Srhiller'in mukaan). Kirjoitt. J. K. Runebergin Puutarhahoitajan kirjeet. A—n. Suomennoksia Runebergin Runoelmista. Kirjoin. O. B.
Sananen Anni orpanalle.
Jaakon päivästä Sorsansaarella.
En ole hetkiin unohtava tuota kaunista kesäpäivää, kun Sorsansaarella
vietimme Jaakko enon nimipäivää. Ensinnä ei kukaan ollut muistamanansa
koko asiaa. Aamukahvi juotiin, kuin muullostikin, puistossa
ruusu-pensasten välissä, ja eno istui äänetönnä, sanomalehti edessänsä,
eikä sanaakaan virkkanut. Äijä oli nähtävästi vähän nyrkkipyhissänsä,
kun ei kukaan hänen vuosijuhlaansa muistanut. Mutta ei sitäkään
ollut kukaan näkevänään. Eeva täti kutoi valkoista villasukkaa niin
ahkerasti, että olisi luultu hänen odottavan talven tuloa elokuussa,
ja sinä tepastelit tuhansissa pienissä askareissa, joissa ei toinen
maailmassa sinulle vertoja vetäne. Viimein käännyit yht'äkkiä minun
puoleeni, kysyen, eikö nuori herra tiennyt Jumalan kaunista ilmaa sen
verran arvossa pitää, että tahtoisi edes ongelle tulla.
Minä vastasin, että nuoren neitsyen kattila luultavasti paljoa
enemmän kostuisi, jos, pyssy olalla, minä liikkeelle lähtisin. Mutta
koska olit ottanut kaikki seudun lintuset, jopa itse kryytimaan
varpusetkin, korkean suojeluksesi alle, et siihen ehdotukseeni millään
muotoa myöntynyt, vaikka ko'in todeksi näyttää, että kalalla on henki
ja tunto yhtä hyvin kuin linnullakin.
Olisimme siitä tieteellisestä seikasta ehkä kauankin sanoja
vaihettanut, ellei täti olisi keskeyttänyt:
Hsss! lapsikullat; rauha maassa! Jättäkää rauhaan sekä suorsat että
ahvenet, ja tulkaa Sorsansaarelle, jos ei muuksi, niin marjaan. Minun
täytyy käydä heinäväkeä katsomassa. Ettekö näe tuota pientä pilven
nuohaa, joka kokoontuu päivän alla. Jos en minä toimeen tartu, ei tule
kuivia heiniä ikipäivinä .