Anna omassa kodissaan

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Jatkoa kertomukseen Annan unelmavuodet
WSOY, Porvoo, 1922.
I. Vihervaaran ullakolla. II. Haaveksittu koti. III. Häävalmisteluja. IV. Vihervaaran ensimmäinen morsian. V. Kotiintulo. VI. Kapteeni Jim. VII. Opettajan morsian. VIII. Ensimmäinen vieras. IX. Neljän tuulen niemessä. X. Leslie Moore. XI. Leslie Mooren tarina. XII. Leslie tulee vierailulle. XIII. Käynti Leslien luona. XIV. Marraskuun päiviä. XV. Jouluaatto. XVI. Uudenvuoden valvonta majakassa. XVII. Tulee täysi talvi. XVIII. Kevätpäiviä. XIX. Pilvi pimittää auringon. XX. Margareta, jonka turma vei. XXI. Muuri murtuu. XXII. Täti Cornelia ryhtyy neuvotteluihin. XXIII. Owen Ford saapuu. XXIV. Kapteeni Jimin elämänvaiheet. XXV. Kirja saadaan aikaan. XXVI. Owen Fordin tunnustus. XXVII. Hietasärkällä. XXVIII. Minkä mitäkin. XXIX. Anna ja Gilbert ovat erimielisiä. XXX. Leslie ratkaisee asian. XXXI. Totuus vapauttaa. XXXII. Täti Cornelialla on paljon kerrottavaa. XXXIII. Leslie palaa. XXXIV. Pieni matkamies. XXXV. Politiikkaa ja sen seurauksia. XXXVI. Anna puhuu lastenkieltä ja tervettä järkeä. XXXVII. Neiti Cornelia julistaa hämmästyttävän uutisen. XXXVIII. Punaisia ruusuja. XXXIX. Kapteeni Jim ehtii taa tyrskyjen . XL. Ero haavemajasta.
— Nyt olen siis. Jumalan kiitos, päässyt geometriasta, päässyt koettamasta sulloa sitä omaan pääpahaseeni tai toisten aivoihin, sanoi Anna Shirley, heittäen ilkkuvin ilmein kuluneen ja kolhitun Euklideen suureen kirjalaariin. Riemukkaasti paiskasi hän sitten kannen kiinni ja istuutui laarille jääden katsoa tuijottamaan Vihervaaran ullakon poikki Diana Wrightiin — harmain silmin, jotka muistuttivat aamutaivaan hohtoisaa pilvenhattaraa.
Tuo ullakko oli, kuten kaikkein ullakoiden olla tulee, hauska vanha suojuspaikka, täynnä kattohirsien muodostamia pimeitä soppia ja nurkkauksia ja omiansa nostattamaan mielikuvituksen hereille. Avoimesta akkunasta, jonka ääressä Anna istui, tulvi elokuun aurinkoisen iltapäivän lempeä, tuoksukas ilma lehahdellen sisään, ja ulkona suhisivat tuulessa poppelien huojuvat oksat. Kauempana oli metsä, missä Rakastavaisten polku suikerteli sammaltuneiden puunrunkojen ja sanajalkavarvikkojen välitse, sekä vanha kasvitarha, jossa omenapuut upeilivat runsain, punoittavin sadoin. Ja taustana kuvastui etelän puolella sinitaivaalle mahtava vuorijono, jonka muodostivat korkeuteen kohoavat lumivalkoiset pilvet. Vastakkaisesta akkunasta häämötti kaukaa siintävä meri vaahtoharjaisine laineineen. Kaunis St. Lorenzo-lahti se oli, mistä kohoaa upean vihreä Abegweit. Mutta tuo lempeän ja vienon soinnukas intiaaninkielinen nimi on jo aikoja vaihtunut arkipäiväisempään nimeen Prinssi Edwardin saari.