Annan nuoruusvuodet

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
L. M. Montgomery
Suomentanut Hilja Vesala
WSOY, Porvoo, 1920.
I. Rouva Rakel Lynde hämmästyy. II. Matthew Cuthbert hämmästyy. III. Marilla Cuthbert hämmästyy. IV. Aamu Vihervaaralla. V. Annan elämäntarina. VI. Marilla tekee päätöksensä. VII. Anna lukee iltarukouksensa. VIII. Annan kasvatus alkaa. IX. Rouva Lynde kauhistuu. X. Annan anteeksipyyntö. XI. Annan kokemukset pyhäkoulussa. XII. Juhlallinen lupaus. XIII. Iloisia toiveita. XIV. Annan tunnustus. XV. Myrsky vesilasissa. XVI. Muuan teekutsu ja sen seuraukset. XVII. Uusi harrastus. XVIII. Anna pelastavana enkelinä. XIX. Muuan konsertti, muuan onnettomuus ja muuan tunnustus. XX. Mielikuvituksen harhapolkuja. XXI. Annan uusi mauste. XXII. Anna saa teekutsun. XXIII. Anna joutuu tappiolle eräässä kunnia-asiassa. XXIV. Neiti Stacyn illanvietto. XXV. Matthew tekee erään huomion. XXVI. Annan aine. XXVII. Turhamaisuuden rangaistus. XXVIII. Romanttinen seikkailu. XXIX. Josephine täti hyväntekijänä. XXX. Uudet seminaarilaiset. XXXI. Hiljaista elämää. XXXII. Nimiluettelo. XXXIII. Suuressa maailmassa. XXXIV. Täysverinen seminaarilainen. XXXV. Pitkä talvi. XXXVI. Suuri päivä. XXXVII. Viikatemies, jonka nimi on kuolema. XXXVIII. Tien mutkassa.
Rouva Rakel Lynden asunto oli juuri siinä, missä Avonlean valtatie kääntyi alas pieneen notkoon, jota lepät ja sanajalat reunustivat. Notkon läpi virtasi puro, jonka lähteet olivat syvällä metsässä vanhan Cuthbertin talon takana. Alajuoksussaan näiden metsien läpi väitettiin sen olevan hyvin oikullinen ja vallaton puro tummine salaperäisine lammikkoineen ja louhikkojen välissä porisevine putouksineen. Mutta kun se ehti Lynden notkoon saakka, oli se rauhallinen ja hyväntapainen pikku vesi, sillä ei edes purokaan voinut kulkea rouva Rakel Lynden oven ohi kiinnittämättä tarpeellista huomiota säädyllisyyteen ja sopivaisuuteen.
Se luultavasti tiesi, että Rakel rouva istui ikkunassaan ja seurasi valppain silmin kaikkea, mikä kulki ohitse, vieläpä puroja ja lapsinulikoitakin, ja että hän, jos hän huomasi jotain merkillistä tai virheellistä, ei koskaan saisi rauhaa, ennenkuin hän oli urkkinut sen syyn ja perustuksen.