Liesilauluja

Produced by Robert Connal and the Online Distributed Proofreading Team.
Yön taivas seestyy, käypi jälleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen.
Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ja liiaksiko tahdoin, taistelin! On laannut riemu, laannut murhekin, ei kyynel vieri poskipäätä pitkin.
En ole onneton, en onnellinen. On harmaat päivät, liikkumattomuus. Jäähangen alla uinuu vanha, uus, yöhelmassa sen hämärtävän sinen.
Oi, lumimaisemien tyynet taulut, pois sielustani menkää, mieluummin kaikk' otan vanhat myrskyt takaisin ja vanhat kyyneleet ja vanhat laulut!
Mun pirttini soppea valaisee vain lieden hehkuva palo. Surullista mieltäni miellyttää sen himmeä, häilyvä valo….
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi…. Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi….
—Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen?
—Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen.
—Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi?
—Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.
Varhaistumma iki-ilta, varjot mailta kaukaisilta seuraa mua, ja ma heitä, heitä—ennen eläneitä.