Vangittuja sieluja: Novelleja

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Novelleja
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1915.
Vangittuja sieluja. Jumalien hämärä. Sahan tyttö ja hovin tyttö. Vanha näyttelijä. Kiusaus. Muodonvaihdoksia. Pahan omantunnon päivä. Uskottu. Isää etsimässä. Paratiisi-unelma.
Toini rouva istui syksyisen iltahämärän langetessa yksin ikkunan ääressä ajatuksiin vaipuneena.
Hän sai olla paljon yksin ja se ei häntä vaivannut. Hän oli tottunut siihen. Se oli tehnyt hänet ihmis-araksi, vauhkoksi, mutta samalla oli se opettanut hänet ajattelemaan. Hän ajatteli koko sen ajan, minkä muut naiset tavallisesti lörpöttelivät.
Mutta hänen kehityksensä kävi sisäänpäin, ei ulospäin, se ei auttanut häntä elämän jokapäiväisessä taistelussa. Hän tiesi sen ja kärsi siitä. Hän tunsi olevansa niin auttamattoman heikko. Hän osasi ajatella ja tuntea, mutta ei toimia.
Jos hän olisi osannut toimia, ei hän nytkään olisi istunut tässä kuin vanki. Hän olisi mennyt ulos elämään, vapauteen, puhtaaseen ilmaan.
Puhtaaseen ilmaan!
Siitä oli kauan kuin hän oli sitä viimeksi hengittänyt. Häntä ympäröi alati samea, saastainen ilmakehä, joka lamautti hänen voimansa ja ikäänkuin koversi alta päin koko hänen siveellisen ihmisensä.
Tämä sisäinen ilmastotauti oli tullut hänen elämäänsä Uoti Pallarin mukana. Vähitellen, vähitellen. Ensin alussa hän ei ollut sitä huomannut ja sitten kun hän sen huomasi oli jo liian myöhäistä irtautua siitä. Se oli uuvuttanut hänet jo niin, ettei hän jaksanut tehdä mitään pelastuakseen.