Yksinäisiä: Romaani nykyajalta

E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Romaani nykyajalta
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1917.
Isak Julinin Kirjapaino, Tampere.
Aamupäivän aurinko yritteli kurkistella alaslaskettujen uutimien rakosista huoneeseen, jossa toverukset Simo Vaskio ja Viljo Seipi vielä makasivat, kuten näytti, täydessä unessa.
Äkkiä pinkaisi Vaskio kuin nuolen satuttamana seisaalleen.
— Kuuletko, Viljo, huusi hän, nyt se alkaa taas!
Ylhäältä jostakin kuului yksitoikkoinen pianon kilkutus.
— Vasta nyt, ja vasta yksi, myhähti toveri lakoonisesti. Olen pitkin aamua nauttinut tästä harvinaisesta pyhärauhasta.
— Peijakas! Kellohan on jo vaikka mitä! Meidän helvetilliset soittokellomme käyvät jälessä. Ja minä olen tottunut käymään niiden mukaan. Yksi piano soi: heräys! Toinen yhtyy: nopea pukeutuminen! Kaikki kolme räikävät: ovesta ulos! Enkä ole tätä päiväjärjestystä seuraten vielä koskaan myöhästynyt…
— Sen minä uskon. Mistäpä sinä voisit myöhästyä! naurahti Seipi.