Aarteenkaivajat

Kolminäytöksinen hölmöläiskomedia
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1908.
JASKA, Ala-Hölmän isäntä. JUSTIINA, hänen rakas vaimonsa. EPRA, Ylä-Hölmän isäntä. TIKKA, herrastuomari. MESAKKI, Hölmölän puukellonsoittaja. AARETTI AKIANTERI, arkkilaulujen tekijä. MAAILMAN-MATTI. KOPUTUS-LIISA, puoskariakka. ANSU, kylän poika. AMALIA, Epran veljentytär. HÖLMÖLÄN KANSAA.
Hölmän talojen pihamaa, keskellä pieni aidattu ala. Taustalla keskellä on luhdinsola ja portti, sen oikealla puolella perällä saunarakennus, jossa on kaksi seinäaukkoa, vasemmalla sikolätti. Oikealla sivulla on Ylä-Hölmän talonseinä ja kuisti, halkopino, sen edessä pölkky ja jakkara. Vasemmalla sivulla on Ala-Hölmän talonseinä, pieni kuisti, seinän vieressä rahi, kuistin takana vasemman nurkan puolella on puinen ruokakello kellohattuineen ja tolppineen, sitä vastaan on nostettu tikapuut. — Rakennukset ovat ränstyneitä puuröttelöitä.
Hölmöläisten hiukset ovat takaapäin ikäänkuin kirveellä tasoitetut, puvut ovat kummallisia ja vanhanaikuisia, päässä isolippaiset vannelakit, säärillä säämiskänahkaiset housut, puukengät y.m.
Jaska nukkuu rahilla kalahaavi kädessä, huivi päässä, joka on soljunut niskaan, samoin Epra jakkarallaan nuokkuen kädessä makkaratikku. Mesakki kulkee toisen luota toisen luokse kädessä unisauva, jonka päässä on tiuku tai pieni kello, hän kohottaa keppiä mutta laskee sen taas maahan, käy ja naureskelee itsekseen.
TIKKA (Tulee solaportista. Mesakki kääntyy äkkiä ympäri). Niin, älä kursastele, Mesakki, astu sinä vaan lähemmäksi.
MESAKKI. Katsokaas…
TIKKA. Vaikka minulle korkea laki ja oikeus onkin antanut korkean ja sangen tärkeän arvon.
MESAKKI (Näyttäen keppiään). Hehe, kuulkaas, kepsautanko noita unisauvallani hiukan kylkeen?
TIKKA. Mutta minä en ole tähän arvoon pyrkinyt lankouden, en heimolaisuuden, lahjain eli antimitten, pelvon, vihan, hyödytyksen eli vahingon tähden eli mitä se olla mahtais. Mesakki, minä en silti tahdo sinua ylönkatsoa, alanhan minä jo tähän herrastuomarin arvoon tottua.