Ad astra: Yömaalarin unelma seitsemässä kuvaelmassa

Yömaalarin unelma seitsemässä kuvaelmassa
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Osmo, 1906.
Taituri. Harmaapukuinen nainen. Kasvattisisar. Muukalainen, tumma tohtori . Ensimmäinen sairas. Toinen sairas, houraaja. Yölepakko , nainen. Paljasjalkamunkki. Teatterin ovenvartija kolmannesta kuvaelmasta. Teatterin ovenvartija viidennestä kuvaelmasta. Sairashuoneen ovenvartija. Sairaanhoitajia, poliiseja, yövartioita, sairaspaarin Kantajia, pieniä poikia, seikkailijoita, kuoripoikia y.m.
Kirojen kammio . Holvintapainen kellertävä, kivinen huone, jossa on kahdeksan rautavuodetta, neljä vastatusten, vuoteiden yläpuolella seinässä kirjaimet A, B, C, D, E, F, G, H; jokaisen vuoteen jalkopäässä sinkkitaulu, jokaisen vuoteen vieressä yöpöytä. Keskellä käytävä ja pöytä, perällä iso rautaverkko-akkuna, seinällä kipsinen Kristus ristinpuussa, katon keski-kohdalta riippuu sähkönauha, sen päässä vihreä ja valkoinen päärynän muotoinen lasipallo. Huoneessa on vihreä valo.
TAITURI vuoteessa oikealla etu-alalla. Yllään pitkä, valkoinen sairaspuku, kavahtaa pystyyn.
Missä minä olen!
Sairaat sanovat tätä kirojen kammioksi . Veri ja ajatukset ovat täällä kirottuja.
Veren vihoja?
Minä olen ajatuksenlukija, minä ajattelen vain muiden ajatuksia, nyt ajattelen minä sinun ajatuksiasi.
Mies raukka, sinulla on siis loissielu.
Tiedätkö, kuka sieluni vei? Tyttäreni.