Kellastuneita lehtiä

Kirj.
Larin-Kyösti
Helsingissä,
Yrjö Weilin,
1903.
Kellastuneita lehtiä. Laatokan rannoilla. Kujilta ja kaduilta.
Loppiaistarina. Nuori kuningas. Kuisma ja Helinä. Geisha. Paavo ratsastaa. Marjatan helmi. Vanha kaupunki. Nuuskamuori ja prinsessat. Hebla. Persian perijä.
Itkevä huilu. Suur'itse Minä. Kuolema kannelta löi. Vuorella istuja. Sointuvat sirpaleet. Tuonelan rannalla. Hymni kultaiselle vasikalle. Ikuisen vaeltajan valitus. Kultaisen oksan etsijä.
Kaikki on ennallaan. Aasinajajien maassa. Kumartaja. Räkättirastas. Remu Rymysen päiväkirjasta. Sanankuulija. Nurkkasihteeri Hausnerus.
Aleksis Kiven muistolle.
Kuolema vaeltamassa.
Syyskylmästä ne lehdet kellastui,
tien oheen taakseni ne jäivät,
ne palaa niinkuin tähdet tummat, suuret,
ne höystää tarhataimieni juuret,
niin kunnes tulee taas ne kevään päivät.
Ne lehdet elonpuusta irtaantui, ne suven lapsia on sentään, ne kiiltää, kuultaa niinkuin veri, kulta… Kun synnyiniloissansa kuohuu multa, ne myrskyn eellä keväällä nyt lentää.
Kati laulaa kangaspuulta,
sukkula lankoja johtaa,
kiiltää loimi ja kaiteet helskää,
säteet sormilla hohtaa.