Kyläisiä lauluja

Kirj.
Larin-Kyösti
Tampereella,
Wesanderin Kirjakauppa,
1900.
Runovarsani Tän pojan kevätrallatus Juro Heikki Nurja käänne Hurri ja hänen eukkonsa Heilani on kuin helluntai Kaajan keinulla Pitäjän pomo Tukalassa pulassa Mökinpojan laulu Erkki paimen Kosiovarsa Aittalaulu Kala-Aapon sunnuntai Matkalla maailmaan Tukkipoikia tulossa Suutar'eukon hämypuhetta Suutar'Jussin ryyppypuhetta Kahden vaiheilla Käen kukkuessa Aamun suussa Kyläkujassa Soitto-Puuska Rannalla istuja Kylläpä kai! Illan laskussa Kulkuripoika Karjapihassa Lukkari Tuuska Mittumaaritulilla Kompa Lassin serenaati Heinään Se rakkaus Kullan luo Maijan kosto Maaliman-Mikko Talon tiranni Markkinoilla Taas syksy tullut on! Joulun pyhinä Tuli tuttu, vanha tuttu!
Runovarsain syntyi niittusuolla vaan,
juoksi, hyppi näillä kotimailla,
hirnui iloisesti ensi suvessaan,
vallatonna telmi lapsen lailla.
Kylän pojat raisun laski laukkomaan, lepän oksat notkui kintereillä, jalan nuori kapse oli riemunaan, seuranansa linnut karjateillä.
— Nyt se silat sekä aisat kannattaa, toukotyössä käy ja kiskoo auraa, ojaruohon milloin nälkäänsä se saa, milloin pilttuussansa appoo kauraa.
Kirkolle kun kilvan orhit lennättää, tai kun markkinoilla teutaroipi, silloin Poika polkee, eelle ennättää, vaikk' on pieni, niin sen kengät soipi!
Siitä kirkon luona miehet haastamaan: anna Helsinkihin hevon juosta, kun se koittaa, katsos, oikein parastaan, rahaa, kunniaa saat vielä tuosta!
Tuota talvi-illoin mietin tallissain, miten herrat arvostaisi siellä, arvostaisi nappiherrat orhittain, kun se vauhdin saisi kilpatiellä!
Tokko temput, viitat oikein suorittaa, kaunis juoksu ehkä rikkoontuisi, taikka laukan lois, kun piiska vingahtaa, äkkimutkass' ehkä kompastuisi?
Mitä itse tuumit, Poika? — Hirnut vaan; kesäniitulleko tahdot heinän tuoksuun? Syvä hanki vielä peittää kotikaan —, tahdot siis kai sentään kilpajuoksuun!