Unta ja totta

Kirj.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1901.
Unessakävijä Itsepettäjä pimeässä 1-12 Kevätlaineet Vuoren vallassa Mieron iloa 1 Mustalaisverta Kammion kahleissa Myllyn luona Ripsien raossa Polun päässä Pieni peikko Maailman sivussa Lemmenkateessa Yrttitarhassa Virran pohjalla Sinisessä siimeksessä Lyyli Varjossa ja valossa Tulikukka Mieron iloa 2 Unen perhot Ihanne Paholaisen huutokauppa Magdaleena Silmästä silmään
Tuulan tei Saariretki Sateella Vihreä veräjä Hidas Hippo Mustalaisia talossa Pois meni päivä Nimismies Puuskan surulaulu Toisella puolen lahden Viinakurri Kotipolulla Ensi lumen tullessa Uuden vuoden yö Vaari ja vaarin kello Valkeat neidot Istun metsän kivellä Auringonkukka Mellakka kievarin raitilla Iltapuhteet Talvi-iltahämärässä Hiihtämässä Veräjän-Mikko Talvitiellä Tukkiherra
Mun henkeni vaeltaa,
kun raukeat silmäni suljen,
ma harhaan höyhensaarien taa
ja houreen huippuja kuljen.
Ja kullassa kuutamon ma unhonyrttiä kerään ja uksella autuuden asunnon ma päivän huolihin herään.
Pois kodista eksynyt oon,
ma vieraille vuoteille yöksyn,
ma vaellan unelmien aurinkoon
ja kerran ma kuiluun syöksyn.
(Hän, itsepettäjä virui olkivuoteellaan ja pimeä oli hänen
kidutuskammionsa, hän katsoi sieluunsa kuin hämärään huoneeseen ja
painiskeli itsensä kanssa, sillä hän oli pettänyt itsensä ja
hyljännyt hyvyytensä ja korskeuden henki puhui hänen kauttansa):
Minä hämärästä kuiskeen kuulen
läpi huurun ja harmaan sauhun,
ja äänet solisee, loiskaa ja soi,
min'en huutaa voi,
näen pimeän partaalla keltaisen kalvon
ja pimeän pohjassa kahleissa kauhun
ma yksin yössä valvon.
Mun allani avaruus aukee,
näen vihreän, limaisen portaan,
sieltä sekava helvetti heijastaa, —
pois valuu maa,
näen laihat kädet, ne toisiaan kaulaa,
siellä kirotut henget sortuu ja sortaa,
ja kimeä kuoro laulaa.
Ma katselin usviin ja uumeniin,
ma veteliä vesiä näin,
näin pitkän varjon vuorella,
se liikkui ja leijui päin.
Mun sieluni vajosi varjoihin, ma silmäni käänsin pois, ma kuulin äänen himmeän kuin kaukaa käynyt se ois.