Parasken runot

Kokoeli ja toimitti
Ad. Neovius
Porvoossa, Werner Söderström, 1893.
Paraskovia Mikitina on syntynyt 4/1 1833? Pietarin kuvernementin Lempaalan pitäjän Miskunmäen kylässä, joka sijaitsee 5:n virstan päässä Suomen (Raudun pitäjän) rajasta. Hänen isänsä oli Kuussowan hovin orja eli elinomainen Iknattalan Mikiitta (k. noin 1849), ja hänen äitinsä Mikkolan Tatjana (k. noin 1847) oli kotoisin Sakkulan pitäjän Waskelan eli Arkuntanhuan kylästä. Parasken vanhemmat olivat siis molemmat kreikanuskoisia karjalaisia (tahi inkerikkoja, ishoreja). V. 1854 meni Paraske naimisiin lampuoti Larilan Kaurilalle (Gauril Stepanowalle; k. 1888) hänen äitinsä kotikylän, Waskelan, Larilan talosta, jonka talonnimestä kylän keskuudessa laulajaa kutsutaan lyhyesti Larin (= Hilarionin) Paraskeksi. V:sta 1854 on Paraske asunut Sakkulassa ja v:sta 1891 Porvoossa. Runonsa on hän kuullut enimmäksi osaksi nuoruutensa aikana korvakuullolla ja päämuistilla olen kaikki oppinut mitä osaan sanoi hän. Pastori Neovius alkoi Sakkulassa ollessaan 1887 kerätä hänen runojansa, jota työtä edelleen jatketaan, ja on runojen luku kasvanut siinä määrässä, että nykyään on kirjaan pantuna yhteensä 1,152 runoa (eepillisiä, lyyrillisiä ja häärunoja sekä loitsuja ja itkuja), 1,750 sananlaskua ja 336 arvoitusta, — joiden säeluku yhteensä on 32,676, josta luvusta kuitenki on poisluettava toisinnukset.
Parasken kuva, tehty Edelfeltin taulun mukaan, on nähtävänä teoksessa Suomi 19:lla Vuosisadalla siv. 53.
Lyhennyksiä:
kl = kuuluu laulussa; Knt = Kanteletar; EK = Etelä-Karjala; P = Paraske, jonka suusta selitykset enimmäksi osaksi suorastansa ovat lähteneet.
Kalevalan I Runo
1. Tantsu-virsi.
Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.) aivoin on ajattelevat, (I: 2.) mitäs käynen laulamahan, ja kuta kujertamahan, 5 kuin ei mitään miitittynä, ei oo kutaan kuin sanella; millä lailla mie nyt laulan, kulla lailla kuikuttelen? pannaan nyt parempi nuotti, 10 luuaan nuotti notkeampi, tasaisillen tantsijoille, kepiöillen keikkujille; tuossa tantsivat tasaiset, tuossa lystit lyyhäjävät; 15 ei oo porkat polvi-luissa, kannukset jalan-terissä, seiväs selkään ei siottu, havu-vars' ei hartioihin; voi, nuo herjat, kuin on sorjat! 20 voi, kuin herjat heitteleivät! yhen muotoiset molemmat, yhtä kahtaa kumpaisetkin; noill' on Luoja varren luonut, Jumala kuvan kyhännyt, 25 luonut Luoja luokin varren, antan't on tajun tasaisen.