Jutelmia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
L. Dilling
Tekijän luvalla suomentanut Uno von Schrowe
Helsingissä, Wickström'in ja Kump:nien jaettavana. J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa, 1885.
Ikävä juttu 1. Rasmussenin perhe 2. Perhe lisääntyy 3. Ludvig-serkku tulee Grönlidiin 4. Donnerin rouva tahtoo oppia panemaan kurkkuja etikkaan 5. Vanha Rasmussenin matami ennustaa poutaa, vaan tulee sadetta 6. Kiusallinen seikka 7. Ratkaisu 8. Jutun loppu Puhdas lippu Vehreitä seppeleitä Katonpanian äiti Vanha Gunhild
Rasmussenin perhe.
Grönlidin patrona Rasmussen oli mies, jota onni aina oli suositellut.
Paitse kaunista maataloa ja muutamia tuhansia taalareja korkoja, jotka hän oli perinyt isältänsä, nimismies Rasmussen-vainajalta, oli herra Rasmussenilla ollut sekin onni, että hän oli saanut vaimon.
Koska tämän viimeksimainitun onnen voi melkein kuka tahansa saavuttaa, ja se useinkin asianhaarain mukaan pidetään onnettomuutena, täytyy minun kiireimmiten lisätä, että hän oli saanut kiltin, hienon ja oivallisen vaimon, mikä ei satu joka miehen osaksi.
Paitse kaikkia näitä hyviä ominaisuuksia oli Rasmussenin matamilla vielä yksi, joka oikeastaan olisi ollut kaikkein ensiksi nimitettävä: hän oli hyvin sivistynyt.
Hän oli nimittäin kymmenen vuotta ollut emäntäpiikana erään amtmanni Falkin luona, mutta oli, naimisiin jouduttuansa, niin usein kertonut olleensa siellä seuranaisena, että hän lopulta itsekin sen melkein uskoi.