Runoja

Kirj.
Lars Stenbäck
Suomentanut
Yrjö Weijola
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1900.
Kirje ystävälleni. Anna. Lemmikki. Aamutervehdys. G. F. J. Adlercreutz. Rakkaus. Aamunkoitto. Meri. Runebergille. Matkamuistelmia: 1. Hyvästi. 2. Tukholma. 3. Tervehdys Upsalalle. 4. Skon luostari. Katkelmia. Eräs yö. Tyttö. Sanat Maisterinvihkiäisissä 1836. Ylioppilas-laulu. H. G. Porthanin muistojuhlassa. Mun oma Suomenmaani. Tähti. Juhana Vilhelm Snellmanille.
Öisiä säveleitä: 1. Juomingit. 2. Huokaus. 3. Murheelle. 4. Hyvää yötä. 5. Katumus. Aamu. Sointuja. Tytön rukous. Heränneen huokaus. Pois pelkosi! Johannes. Keväthuokaus. Sentään. Eräs päivä. Radegundis. Beeda. Kevätaamu. Lyydian kehtolaulu. Sureva ystävä. Kuoleman kuvia. Lutherin Postillaan. Oi tokkohan? Hyvästi. Uudenvuoden-laulu. Luontokappalten huokaus. Lähetyslaulu. Iltarukous. Epiloogi.
Rukouksia ensi kertaa käydessäni Herran ehtoollisella. Suomi hädässä. Kysymyksiä. Psalmi. Vastaus vanhalle Puutarhurille. Jälkilause.
Mä olin häkkiin koonnut lintusia; Niit' yksikseni aioin holhoella Ja tarkoin piskuisia puolustella Niin vastaan viimaa kuin myös huuhkaimia. Mut luonnon raitis elo mieless' aina Mun luotani ne pyysi poijes lentää. Ne tahtoi lehdon siimeksehen entää, Miss' laulut vapaat kaikui riemukkaina. Kun kerran taas loi päivä säteheitä. Ja kirkkahana hohti joka loukko, Ne kysyi: Vieläkö sä pidät meitä? Mä silloin närkästyin ja virkoin, houkko: En jaksa enkä viitsi nähdä teitä; Siis lähde joutuin lentoon, kurja joukko!
Kirje ystävälleni.
Linnut laulelevat, ja mielellä lempijän nuoren Nousevi aurinko taas öiseltä vuoteheltaan; Katsovi loistavin silmin ja tervehtii hymyellen Vuoria, laaksoja maan, riemua, minuakin. Oi ken saattaiskaan valon loistossa synkkänä vaiti Miettiä murheissaan päivän vaivoja vaan? Kaikki, mi ilmassa on sekä kaikki mi liikkuvi maassa Herännyt nauttimahan on elon hehkumataan. Kirjat nurkkahan nyt, väkiviisahat, mahtavat, paksut; Unta on viisaus tuo, usvana haihtuu se pois. Mutta mun katsettain elo, aamu ja aurinko kohtaa, Aamu ja aurinko vaan, kunne ma silmäni luon. Suo mun riemuita siis! Kuin joutsen pinnalla lahden Niin minun sieluni myös riemussa, onnessa ui; Rintani käy kepeäks, sydän elämän onnea uhkuin Lämmin ja ylpeä on, tulta ja tarmoa täys. Sykkiös polttava, kohta jo riutuva rinta, kun vielä Riemu ja ystävät kaikk', onni ja laulu on sun!