Kalatyttö: Kuvailus laululla yhdessä näytöksessä

Produced by Tapio Riikonen
Kuvailus laululla yhdessä näytöksessä
Kirj.
Wiipurissa, N. A. Zilliacus'en kirjapainossa, 1867.
Wiipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran painattama.
Lassi, vanha kalastaja. Anni, hänen tyttärensä tytär. Yrjö Vaaranen, yliopistolainen.
Näytelmä-paikka osoittaa erästä maaseutua Hämeessä. Perässä näkyy lahti Näsijärveä ja pieni lehtevä saari; lahden rannalla muutamia pieniä karia ja verkon ahtimia, vasemmalla puolella on huono, maalaamaton puupenkki oven vieressä.
Ensimäinen kohtaus.
Vaaranen, sitten Anna.
Vaaranen (tulee sisään, laukku ja pyssy olalla). Tässä löydän minä viimenkin ihmisen asunnon, käytyäni tässä tienoossa melkeen koko päivän. Niin, ihmisen asunto, jos tätä voin siksi kutsua, (katsoo ympärillensä), mutta kaikki näyttää kuitenki, että tämä on asunto kummiki köyhille lapsille, jos ei muille. (Istuu penkille, ottaa lakkinsa päästään ja kuivaa kuumia kasvojansa.) Suomi! milloin se päivä koittaa sinulle, että ihanat rantasi eivät enää ole asunto-paikkoja köyhyydelle ja puutteelle? Milloin työ ja elämä osoittavat onnea ja rikkautta, eivätkä enää vaillinaisuutta ja sitä surullista autioa, jotka nyt piirittävät sinun laaksojasi. Ne ajat ovat vielä loittona pimeässä tulevaisuudessa. Kasvakoon ensin tämän uuden ajan poikia, uljaita ja voimallisia, auttamaan edistymistä meidänki raskaassa isänmaassamme (kääntyy äkkiä ja kuuntelee; laulu kuuluu kaukana, mutta lähestyy vähitellen.) Mitä kuulen! — laulu! — tässä on laulullenki asunto. Laulu, se kuuluu siis, huolimatta köyhyydestä, aina yhtä selvänä sinun rannoillasi.
Anna (tulee kantaen kivi-askeaa, ja laulaa:) Suomalainen kansanlaulu.
Voi äiti parka ja raukka, Joka minua synnytit :|: Maailman orjaksi tänne, Kurjuutta kärsimään. :|: