Niskureita
language: Finnish
Historiallinen romaani Kustaa Vaasan viime vuosilta
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1912.
I. Uhma uhkaa vastaan. II. Nuoret ja mustalaiset. III. Kotirannat. IV. Kuninkaihin. V. Kuninkaan kyydillä. VI. Hirteen. VII. Lapin aarteet. VIII. Hengenmiehiä IX. Kuninkaan parivaljakko. X. Niskoitteleva joukkio. XI. Vanhan kaupungin hävitys.
Tähän romaaniin liittyy myöhemmin toinen, jonka tapaukset keskittyvät vanhaan Helsinkiin Vantaan suulla.
Tuima kirkastuksen kajo tuikki vanhan Henrik Pakilan silmistä, kun hän astui kadulle Mikael Agricolan työpajasta. Ohuehkon nenän sieraimet laajenivat kuin sotaorhin, konsa se kuulee torventoitotuksen, ja puristuneilla huulilla, jotka suupielistä olivat hieman alaspäin käyristyneet, oli ylvään ihailun ilme. Pystypäin lähti hän astumaan haahdelleen kirjakäärö kainalossaan. Mutta yhä kuvasteli hänen mielessään pienehkö, jäntevä mies, jonka luota oli juuri lähtenyt.
… Oli se mies miehiään! Yksinkertainen koulunrehtori vain, talonpoikaisista vanhemmista kuulema syntyjään. Mutta noustapas sittenkin itseään kuningasta vastaan!
Oli onni, että hän sattui parahiksi maille kuullakseen kaiken. Raumalta lähtiessä oli näet isä Mathias tuonut Mikael maisterille vietävän kirjeen ja pyytänyt maisterilta tuomaan kirjoja. Markkinain lähetessä loppuaan oli hän nyt mennyt niitä noutamaan. Mutta maisterin emäntä, Birgitta rouva, oli ollut asuintuvassa vastassa ja häthätää toimittanut, ettei maisterin puheille nyt voinut päästä, siellä kun oli parhaallaan kuninkaan lähetti. Sen enempää ei Birgitta rouva joutanut hänestä ukko pahasta välittämään. Riensi hätiköivällä innolla ovenraosta kuuntelemaan miehensä keskustelua kuninkaan lähetin kanssa.
Siitä samasta ovenraosta oli hänkin, Henrik vanhus, kuullut kaiken. Oli kuullut, että kuninkaan lähetti vaati kivenkovaan piispankoulun teinejä kirjuripojiksi kuninkaan tilikamariin. Kuningas kuului niitä jo moneen kertaan kirjeinkin vaatineen. Ruotsin puolen kouluista oli lähetetty heti ensi käskyllä, mutta Turun koulusta ei kymmenelläkään. Ennen oli kyllä saatu täältäkin, mutta ei nykyisen rehtorin aikana, vaikka kuningas oli kuullut koulun olevan nyt entistään ehomman. Kuninkaan kärsivällisyys oli lopussa, piti heti paikalla panna kolmisen nelisen teiniä lähetin mukaan.