Pyhäsaaren arvoitus

language: Finnish
Salapoliisiromaani
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1917.
1. Luku.
Heräsin siihen, että ovi aukeni hiljaa, koputtamatta, ja oven raosta näyttäytyi sisälle naiskäsi, laskien oven viereen, pesukaapin päälle jotakin, mikä kahahti niin houkuttelevan pehmeästi.
Tiesin hyvin mitä se oli. Talon maitokuski oli jo palannut kaupungista ja tuonut päivän sanomalehden.
Oli häpeä maata keskellä kirkasta kesäpäivää! Kimmahdin heti vuoteestani.
Ikkunasta, joka oli ollut auki koko yön, tulvahti sylin täydeltä päiväpaistetta ja linnunlaulua. Mutta minusta se tuntui niin omituisen etäiseltä. Se ei ollut elinilmaa ja lumosointua, kuten muina kesinä, vaan se tuntui pikemminkin koristeelliselta kehykseltä. Asuin niin lähellä kaupunkia, etten päässyt luonnonvaistojen valtaan.
Tämä lehtikin saapui joka päivä aivan tuoreeltaan, niin että päivä aina alkoi kaupunkielämän merkeissä.
Hypähdin housuihini ja kävin kurkistamassa keittiön ovelta. Se oli merkki, että kesävieras oli noussut, ja että hänelle sai tuoda kahviaamiaisen. Heidän päiväkahviaan.
Aloin ahmia uutisia voileivän ja kahvin keralla. Tänä kesänä nämä lehdet toki tiesivät jotakin. Joka päivä jotain suurta tekeillä, luomistyötä ja kahleitten katkontaa. Lahon repimistä, uuden rakentamista!