Runopisareita

Kirj.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1895.
Pisareita. Ylös! Vala isänmaalle. Kuni tammi tarhalatva. Suomen tulevaisuus. Suoraan vaan! Ennen ja nyt. Oisko isäin henki tuo? Miks' on maassa kärsimystä? Vuoden päättyessä. Ahkeroi! Sunnuntaina. Lemmetön liitto. Vanha mieronmies. Kotona jos olla vois! Mä en voi olla siellä. Taaton neuvo. Satakieli. Kuusikossa. Hehku, rinta! Riehu, myrskytuuli! Kevään oikkuja. Keväiset jäät. Yliopiston kirjastossa. Vapaus voittaa! Se lienteytyy. Kuusi ja koivu. Eestäs löydät. Kyyhkyselle. Tie ja tähti. Hyvä siemen. Kahdenlaisia kuulioita. Kaksin. Lemmen terhenissä. Oon kuni hurja oronen. Kallein omaisuus. Uusi kotimme. Jos tahdot, impi vain. Hienottarelle. Udutar. Petetty. Muistolaulu. Tulen tienoolla. Tuolla minun mielitietty. Kuin orjanruusu. Epätietoinen. Monihyväinen. Kypsyä saa pellon vilja. Ihme.
Pisareita.
Salomaalla sammalesta Henki tuores henkäeli, Utu untelo yleni Kevätpäivän paistaessa.
Utu tuores tuoksahteli Pyrkien yhä ylemmä; Läksi pilvyenä piennä Ilmankantta kaartamahan.
Pirskutteli pilvi pieni Tullut synkältä salolta Pienosia pisareita, Vihmeheisiä vetosen.
Pienosista pisareista Toiset lehdille lehahti, Kuhahteli kukkasille, Niillä hetken heiluellen Lailla helmen hopeaisen, Kunnes idän irju viima Kukan nuppua nujersi, Vartta väänteli väkisten, Puotti pienosen pisaran, Uuvutteli unholahan.
Pisareista pienosista Toiset tulla tuiskahteli Läikkyville lainehille, Selän siintävän vesille, Sinne peittyen peräti. Toiset tuulen työntäminä Vaapsahtivat vuoristolle, Siellä uupuivat ijäksi. Kovan kallion kolohon.
Mutta muutamat putosi Kostukkeeksi kynnöksille, Vainioille vihrehille, Niittylöille nääntyville.
Jospa joutuisi jokainen Pienen pienikin pisara Kostukkeeksi kynnökselle, Kylvetylle kunnakselle! — Silloin siintävä, sorea Kukka kaunis kasuaisi, Vilja viihtyisi vihanta Suomen suurilla saloilla, Syänmailla synkeillä.
Ylös!