Saaressa: Kertomus äskeiseltä ajalta

Kertomus äskeiseltä ajalta
Kirj.
Kuopiossa,
G. W. Backman,
1896.
Siinä ne nuotion ääressä istuivat miehet, korkean kuusimetsän
katveessa. Vaskinen kattila körötti kivien varassa ja räiskyen ja
leimuten liekehtivät kattilan alle työnnettyjen puiden päät.
Kolme oli miestä, Salli, Antti ja Ville, nuotion ääressä istumassa. Kokijaisia odottivat.
Ville, kuuluisa kaskujen mies, kannon nenässä istuen pisteli puhetta.
Markkinamatkoista kertoi, öisistä retkistä ja päiväisistä melskeistä.
Salli, juureva ukko, hallava parta, kokonaan luiksi kehkeytynyt,
kuunteli puhetta. Kuunteli tosissaan, vaikka toinen nauraen kertoi…
myrskyjä matkannut mies ei turhista suutaan nauruun vetänyt.
Tulta ei katsomaan joutaneet Ville ja Salli. Antti se kohenteli puita
ja torven suuhun tirkisteli. Hänen äänensä vihdoin katkasi toisilta
jutut.
— Jo tippuu…
— Joko tippuu? päätä kääntäen äännähti Salli.
— Tippuu, tippuu…
Ääneti kuunteli Ville. Ääneti kuunteli, kuuntelevinaan ei ollut. Vasta
kun puheenvuoron itselleen huomasi tulevan, vasta silloin päätänsä
käänti. Kummastellen kysäsi, kuin ei olisi asiata aavistanutkaan:
— Mikä tippuu?