Salojen elämää

Kirj.
Lauri Soini
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1905.
Karhivaaran Ontrei. Rosvo Komulainen. Töyrentuulastus. Valheen apostoli. Kertomus isännästä, joka ei pyhittänyt sapattia. Tanu ja Tommi. Taakki ja Riitta.
Karhivaaran kylän reunimmaisessa talossa — kaukana maan kaakkoisrajalla — uinaili ukko ja akka nokisessa pirtissä, pikkutalonsa ainoassa asuinhuoneessa, myöhäisenä syysaamuna päivänrailon lehdon latvoilla sajastellessa. Lumisenvaaleana aamunkoitto loimitteli yhä avarammalle synkkään syysyöhän. Sen kajo hivuttelihe Ontrein pimeään pirttiinkin, pimeä harmeni, haaleni ja vaaleni, sen jätteet kohta kyyristyivät soppien lymyisimpiin sopukoihin.
Yhä vaan Ontrei eukkonsa kera kelletteli vuoteellaan.
Muissa taloissa kyllä jo tähän aikaan vuodesta ehdittiin aamupuhteella polttaa suuri kasa päreitä mustaksi hiilikasaksi pankon nurkan eteen. Mutta tässä, johon Herra ei ollut siunannut lasten suita syömään eikä pidetty työssä palkkalaisia, ei ehätetty yöllä nyökkäröimään, tuskin käytettiin valkeaa muulloin kuin illallista syödessä. Uni kulta on kulta mun, — terve nuori syötyänsä, vanha yön levättyänsä — olivat ukon enimmän hokemia sananlaskuja, ja hätäilemättä hän nukkui iltahämärästä aamuhämärään. Mutta ei uni ainakaan ollut häntä lihottanut, sillä valkeneva aamu paljasti hänen kasvonsa vuoteelta niin käppyrään kuivuneen näkösinä, niin laihoina ja mehuttomina, että olisi niitten omistajan luullut kaiken ikänsä riisitautia sairastaneen.
Laihoille miehille on taivas tavallisesti lahjoittanut lihavat eukot, ikäänkuin miehen erikoisuutta selventäväksi vastakohdaksi. Mutta oikullinen sattuma oli tässä talossa tehnyt pilkkaa taivaan määräyksistä, sillä sama valkeneva aamu paljasti vuoteelta eukon kasvot, jotka olivat yhtä kuivat ja verettömät kuin ukonkin. Ontrein eukkoa vaivasi alituinen herpaus, kolotus jänteissä ja nivelissä, puristus vatsassa ja sydänalassa. Näitten vaivojen tähden oli hänellä melkein joka viikko, päivänsä kunakin, hieroja ja kuppari kotona. Se verrytteli ensin veren suonissa virtailemaan ja sitten laski sen pois. Sillä tavalla piti parantua kaikkien vaivojen, mutta varsinkin verettömyyden…