Sininen päiväkirja

language: Finnish
Kirj.
Suomentanut Tampereen Sanomille
Tampereella, Majlund & Lyytisen kirjapainossa, 1898.
Wasilij Nikolajevitsh oli jo kaksi vuotta sitten käynyt läpi filosoofisen tiedekunnan luonnontieteellisen osaston. Hän jäi kuitenkin yliopistoon ja näytti antautuneen tieteelle kokonaan. Minun mielestäni ja siitä päättäen, mitä minä häntä tunsin, ei hänen kuitenkaan olisi pitänyt tehdä niin, sillä hän oli luonteeltaan liian vilkas, ja olisi voinut innostua mihin tekoon hyvänsä. Voidakseen menestyksellä harjoittaa tieteellisiä tutkimuksia, täytyy sen, jolla on vaan tavalliset, keskinkertaiset lahjat, antautua niille sokeasti ja unhoittaa kaikki muut puuhat. Mutta siihen Vasilij Nikolajevitsh'illa ei ollut voimia. Hän rakasti elämää ja taidetta, ja näitten hän helposti antoi hurmata itsensä. Hän soitti selloa, ja tämä lempityö saattoi hänet usein pitemmäksi aikaa unhoittamaan madot ja merieläimet, niin ettei hän niinkään pian palannut näihin takaisin. Siihen aikaan hän asui palvelijansa Aljoshkan kanssa nuorenmiehen-asunnossaan Moskovassa.
Me kokoonnuimme hyvin usein hänen luoksensa, mikä viimein aiheutti hänet määräämään meitä varten lauvantain saadakseen käyttää viikon muut päivät itse mielensä mukaan.
Varsinkin ylioppilaita, joita hän tunsi jokseenkin monta, kävi hänen luonansa.
Heidän joukossaan minäkin olin. Muutoin olin jo ennen muinoin usein tavannut Vasilij Nikolajevitshin erään tilanomistajan, meidän yhteisen naapurimme luona, ja olinhan sentähden ystävällisemmällä kannalla hänen kanssaan, kuin muut.
Eniten pidimme hänen totisesta ja totuudenmukaisesta katsantokannastaan kaikissa elämän ja omantunnon tärkeimissä kysymyksissä; me luotimme häneen ja seurasimme häntä. Varsinkin tämä hänen luonteensa ominaisuus, jota aniharvoin meissä tavataan, saattoi minut ihailemaan häntä. Hän ei pelännyt kosketella kysymyksiä, joita muutoin vaieten on tapa seurata, hän ajatteli paljon, ja seurasi tarkkuudella meidän yhteiskunnallisia tapahtumia, sekä muodosti itselleen oman jyrkän ja aina selvän mielipiteen asioista. Jotkut henkilöt pilkalla nimittivät häntä filosoofiksi ja saarnaajaksi, mutta nämät nimitykset eivät saaneet kannatusta eikä niitä käytetty meidän kesken; jos niitä taas käytettiin, kuului niissä enemän kunnioitusta ja myötätuntoisuutta kuin pilkkaa ja purevaa ivaa häntä kohtaan.