Kohtalon leikkiä

language: Finnish
Kirj.
Liina Röösgrén
Helsingissä, Paperikauppa Viertola, 1923.
I. Muistojen hauta. II. Nautintoja. III. Nautintojen jälkeen. IV. Katinkultaa. V. Iltahaaveiluja. VI. Karnevaalikulkue. VII. Kun hauta aukeni. VIII. Arvoitus. IX. Kuka sinä olit? X. Sinun heikko hetkesi tuli. XI. Kun se tapahtui. XII. Sinun voimasi oli heikkous. XIII. Tuskaa. XIV. Valkean talon satu. XV. Kesätoverini. XVI. Minä odotin häntä. XVII. Rakkauteni. XVIII. Sinun nimipäiväsi. XIX. Valkea tyttöni. XX. Naisen rukous. XXI. Muruja. XXII. Kuolinlaulu. XXIII. Miksi sinua rakastan? XXIV. Eromme. XXV. Yhteinen tie. XXVI. Pohjattomalla syvyydellä. XXVII. Via dolorosa.
Tämä ei ole romaani, ei edes kaunokirjallinen tuote, vain erheisen sydämen tuskainen muistelo, tosielämän traagillinen tarina sydänverellä kirjoitettu.
Vaatimaton kukkakiehkura yksinäisen vaeltajan pienelle hautakummulle.
Siinä oli hautakumpu. Itse olin sen luonut ja haudannut sinne hänet, jonka ympärille muistot kutoutuvat.
Monen talven lumi kattaa haudan, monen kevään aurinko on sitä lämmittänyt. Monen kesän kukkaset ovat sitä kaunistaneet ja monen syksyn sateet ovat sitä huuhdelleet.
Olen koettanut unohtaa haudan, olen koettanut unohtaa muistot ja olen koettanut unohtaa hänet, jonka sinne hautasin ja jonka ympäri muistot kutoutuvat, mutta muistot elävät, vaikka luulin niiden kuolleen ja lepäävän haudassaan.
Ulkona sataa lunta. Se putoaa suurina hiutaleina ja täyttää ilman. Hämäryys hiipii huoneeseeni. Sen rukki surisee ja muistojen langat valmistuvat.
Sytytän liedelle valkean päästäkseni hämärän lumoista. Valkea palaa räiskyen, mutta tulen kielekkeet muodostavat muistoja ja sikäli kun puut hiiltyvät, muodostuu kuvia ja niiden kuvien keskellä näen kasvot, hänen kasvonsa, jonka ammoin luulin kuolleena muistojen hautaan kätkeneeni.