Mietteitä kasvatuksesta

Kirj.
Suomentanut Hj. Lilius
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1894.
Alkulause. Lapsen sydän. Koulu -sanan alkuperäinen merkitys. Opettaja lapsen ihanteena. Johdonmukaisuus ja sen vaikutus. Huono muisti ja sen ehkäiseminen. Opettajien arvostelu lasten luonnonlahjoista. Opettajan sivutoimet. Puhtaus kasvatusvälikappaleena. Koulunkäynnin eduista. Päiväkirjoista. Koulun vaikutus lasten elämään. Kunnioitus koulua kohtaan. Vieraantuminen opettajakutsumuksesta. Koulun vaikutus. Erilaisuus köyhien ja rikkaiden lasten kasvatuksessa. Alakuloisuuden hetket. Opettajasäädyn kunnioittamisesta. Opettajain omaisuuksista. Opetettavan valmistamisesta. Kasvatusopillisista keskusteluista. Mitä kansakouluilta toivotaan? Vanhempain korkeat ajatukset lapsistaan. Vanhempain huolenpito lastensa henkisestä terveydestä verrattuna ruumiilliseen hoitoon. Vanhempain vieraantuminen lapsistaan. Kateus ihmisen perisyntinä. Äidin kyynelten vaikutus. Lasten leikkikaluista. Opettajatoimen vaikutus opettajaan. Varovaisuus koulua moittiessa. Esimerkin voima. Äidin vaikutus poikiinsa. Vanhempain puheet lasten kuullen. Vastustajista on usein enemmän todellista hyötyä kuin ystävistä. Kävelyretkien hyödystä. Kärsivällisyydestä. Ensimmäisen vaikutuksen voima. Koulutalon asemasta ja kouluhuoneesta. Koulubuoneen koristamisesta. Ruumiin rangaistuksesta. Täyskasvuiset lasten esimerkkinä. Koulun ja opettajien vaikutus. Kodin ja koulun yhteisvaikutuksesta. Mitä kaikkea lapsi ensi ikävuosinaan oppii. Luonto lapsen ensimmäisenä opettajana. Kuuliaisuudesta. Opettajien halu opettamaan yläluokilla. Rakkaus opettajatoimeen. Itserakkaudesta ja ylpeydestä.
Alkulause.
Opettajille ja vanhemmille, varsinkin niille, joilta puuttuu
tilaisuutta laajemman kasvatusta koskevan kirjallisuuden lukemiseen, on
tässä oivallinen pieni kirja. Se tarjoaa sarjan lyhyitä ja tilapäisiä,
mutta ytimekkäitä neuvoja sekä kehotuksia eri kohtiin kasvatuksen
laajalla alalla.
Näille murusille antaa omituisen viehätyksen se seikka, ettei niissä
tunnu rahtuistakaan epätodellista kamariviisautta. Kaikki on niissä
otettu kokemuksesta ja todellisesta elämästä. Lukee ikäänkuin rivien
välistä noissa kyhäelmissä, että kirjoittaja itse on syvästi käsittänyt
ja elävästi tuntenut esittämiensä totuuksien arvon, että ne ovat
itäneet ja kasvaneet hänen mielessään ja johtaneet hänen toimiaan, että
hän on monesti iloinnut nähdessään ne toteutettuina ja surrut niiden
laiminlyömisestä. Ja hän on nähtävästi pannut ajatuksensa tai oikeammin
tunteensa paperille semmoisena hetkenä, jolloin hänen sydämmensä on
ollut niistä täysi. Muutoin ei olisi esitykseen tullut sitä tuoreutta
ja lämpöä, joka saattaa monen vanhan ja kuluneenkin totuuden uudestaan
vaikuttavaksi ja elinvoimaiseksi lukijan mielessä.