Plumfieldin pojat

Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
Kirj.
Louisa M. Alcott
Suomentaneet Elma ja Aarni Voipio
Jatkoa Pikku miehiin
Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi WSOY:n kustantamana Porvoossa 1919.
1. Kymmenen vuotta myöhemmin. 2. Parnassos. 3. Jo vielä kerran pulassa. 4. Dan. 5. Kesäloma. 6. Jäähyväissanoja. 7. Leijona ja karitsa. 8. Josie näyttelee merenneitoa. 9. Tomin uutiset. 10. Demi vakiintuu. 11. Emilin kiitosjuhla. 12. Danin joulu. 13. Natin uusi vuosi. 14. Plumfieldissa näytellään. 15. Odotus. 16. Tenniskentällä. 17. Tyttöjen kesken. 18. Tutkintopäivä. 19. Valkoiset ruusut. 20. Henki hengestä. 21. Aslaugan ritari. 22. Viimeinen näytös. Loppusana.
— Jos joku olisi kuvannut minulle, miten ihmeellisiä muutoksia täällä kymmenessä vuodessa tapahtuu, en olisi sitä ikinä uskonut, sanoi Jo-rouva Meg-sisarelleen, kun he istuivat kerran kesäpäivänä Plumfieldin kuistilla katsellen ympärilleen ylpeinä ja hyvillä mielin.
— Tällaisia ihmeitä nähdään, kun taikureina ovat raha ja hyvä tahto. Herra Laurence ei olisi koskaan voinut saada uljaampaa muistomerkkiä kuin jatko-opisto, ja tämän kodin asukkaille Marchin tädin muisto pysyy aina elävänä, vastasi Meg ajatellen kiitollisena niitä, jotka olivat poissa.
— Muistatko, me mietimme usein ennen vanhaan, mitä pyytäisimme haltijattarilta, jos saisimme esittää kolme toivomusta. Eivätkö vain minun toivomukseni olekin lopulta täyttyneet? Rahaa, mainetta ja yllin kyllin työtä jota rakastan, pohdiskeli Jo. Hän pani kätensä ristiin pään päälle pörröttäen huolettomasti tukkaansa ihan kuin pikku tyttönä.
— Minäkin olen saanut kaiken mitä pyysin, ja Amylle haltijattaret ovat aivan tuhlailleet lahjojaan. Jos vain John, äiti ja Beth olisivat täällä, olisi kaikki täydellistä, lisäsi Meg. Hänen äänessään soi haikea väre, sillä äidin paikka oli nyt tyhjä.
Jo-rouva laski kätensä sisaren kädelle, ja he istuivat hetken hiljaa katsellen edessään aukenevaa kaunista maisemaa.