Kustaa II Aadolf ja hänen aikalaisensa II: Jumalan valittu sankari / Historiallis-romanttinen kuvaus

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallis-romanttinen kuvaus
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.
1. Saksan rannoille. 2. Suojelusenkeli. 3. Eteenpäin! 4. Luja tahto. 5. Magdeburgin häviö. 6. Urho ei väisty. 7. Voittokulku. 8. Varoitus. 9. Kotona jälleen. 10. Kuningatar on kaltaisensa. 11. Tuki kaatuu. 12. Paholaisen houkutukset. 13. Taisteluun! Taisteluun! 14. Paholaisen sijainen. 15. Päivä hämärtää. 16. Aurinko loistaa kirkkaimmin laskiessaan. 17. Loppu.
Kesäkuun 24 päivänä laski Ruotsin laivasto ankkurinsa Usedomin pohjoisniemeen, ja kuningas antoi käskyn nousta maihin.
Kuningas seisoi amiraalilaivan kannella mainioimpain, koeteltujen soturiensa ympäröimänä. Siellä oli äsken pakinoitu ja laskettu leikkiä, nyt seisoi kuningas hiljaisena ja vakavana, ja hänen upseerinsa tekivät kuiskaillen toisilleen huomautuksiaan maasta ja ympäristöistä.
Kuningas silmäili mietteissään ruotsalaisia laivoja, joissa oli kaikkialla eloisaa liikettä. Hän tunsi monet koetelluista sotureistaan edellisiltä sotaretkiltä ja hän näki kuinka uudet tulokkaat tunkeilivat heidän ympärillään. Kaikkien kasvot kuvastivat iloa ja rohkeutta. Hänen soturinsa näyttivät siltä, kuin pitäisivät mahdottomana, että voitto pääsi heidän käsistään, ja he ojentelivat toisilleen käsivarsia, jotka näyttivät olevan karaistua terästä.
Sattui siinä hänen katseensa suomalaisiinkin laivoihin. Siellä oli hiljaisempaa. Miehet seisoivat yhdessä kihermässä kannella ja katselivat maihin, mutta virkkoivat tuskin sanaakaan toisilleen. Katse, pään nyökkäys riitti ajatusten ilmaisemiseen.
Rakkaiden savolaistensa keskellä seisoi siellä eversti Stålhandske, hän, jota kuningas oli kerran kiivastuksen puuskassa loukannut ja sitten pyytänyt anteeksi hänen koko rykmenttinsä edessä. Sekö oli niin vetänyt heidät toisiinsa? Kuningas luotti nyt Stålhandskeen niinkuin itseensä. Vilinässä hän näki myös Juhana ja Akseli Banérin, Lennart Torstenssonin, Hornin, Wrangelin ja monet muut, jotka olivat hänelle rakkaat. Ja he… niin, laivapojasta korkeimpaan päällikköön he katsoivat ylös häneen, kaikki olivat valmiit sokeasti noudattamaan hänen käskyään, veipä se voittoon tai kuolemaan.