Naisten kasvatuksesta

Havaintoja ja mietteitä
Kirj.
Suomen Naisyhdistyksen palkitsema
Porvoossa, Werner Söderström, 1888.
Kysymys naisen kasvatuksesta liittyy likeisesti laveampaan aineesen hänen kohtalostaan ja asemastaan ihmiskunnassa yleensä. Sen vuoksi ei ole mahdollista edellistä käytellä, jollei samalla myöskin ota puheeksi jälkimäistä. Sillä kasvatus, jonka alaisena nainen on ollut, ei suinkaan ole pidettävä vaan satunnaisuuden tuotteena, vaan perustuu kieltämättä yleisiin käsityksiin ja tapoihin. Sen mukaan kuin nämä käsitykset ja tavat yleisen kehityksen lakia noudattaen muuttuvat, muuttuu ikään kasvatus ja taipuu syntyvien uusien vaatimuksien alle.
Meidän aikamme pyrkii tasoittamaan niin paljo kuin mahdollista. Se tahtoo tasoittaa ja sovittaa näennäisesti ristiriitaisia aatteita, eri kansanluokkien väliä ja varallisuutta, kaavoitettujen uskonoppien ja omantunnon vapauden väliä ja välijuopaa miehen ja naisen asemassa. Ei ole siis ihmeteltävä että kysymys naisten kasvatuksesta tunkee tutkisteluun ja vaatii kansalaisten huomiota. Ja kuta enemmän vanhat käsitykset tyttärien kohtalosta elämässä alkavat horjua, sitä levottomammasti vanhemmat ja kasvattajat rupeavat tarkastamaan sen toiminnan laatua, jolla he tyttäriänsä elämälle valmistavat. Kun seuraavilla riveillä otamme puheeksi naisen kasvatuksen ja sen puutteet, vaatii siis asia että samassa myös kosketamme niiden periaatteiden luontoa, joihin kasvatuksen tähänastinen suunta ja laatu on perustunut.
Mikä nainen on, mimmoinen on hänen luontonsa, mikä on oleva hänen osansa? Siinä kysymys, jonka tutkistelemista on kestänyt historian alusta. Oppineet ovat asiasta laatineet laveita järjestelmiä. He ovat rakentaneet muodon niille käsityksille, joita aika on synnyttänyt. Ja samalla kun oppineet ja tiedemiehet neronsa voimalla ovat tehneet omaa tehtäväänsä, ovat runoilijat puolestaan varovasti asettaneet naisen seisomaan mielikuvastimensa eteen ja siinä häntä tarkastaneet. Ja mimmoiselta on hän näyttänyt heidän peilissään? Muutamain peilissä enkeliltä, toisten hirviöltä, toisten kukkaselta, harvoin ihmiseltä ainoastaan. Mutta missä muodossa hän onkin ilmestynyt, mitä ominaisuuksia hänessä liekin havaittu — hyviä tai pahoja, — niin aina on rakentelija tai katselija ne niin perkaellut ja sommitellut, että kokonaisuus on vastannut hänen mielitekoonsa ja sopinut hänen järjestelmäänsä. Jos hän on tavannut jonkun ominaisuuden, joka ei ole häntä miellyttänyt, on hän sanonut: Sitä ominaisuutta naisessa ei ole. Jos taas on ominaisuus puuttunut, joka hänestä oli tarpeellinen, on hän tuon ominaisuuden naiselle pannut.