Häpeäpilkku

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Ludwig Anzengruber
Suomentanut Alpo Noponen
Kansan Romaanikirjasto 3.
Helsingissä 1908, Suomalainen Kustannus-osakeyhtiö KANSA.
Hämeenlinna, A. W. Leinosen kirjapaino 1908.
Ludwig Anzengruber , tämän romaanin kirjottaja, oli itävaltalainen runoilija, jonka elämäntyöstä, koko sivistyneessä mailmassa tunnustusta ja ihailua voittaneesta kirjallisesta toiminnasta voidaan lausua niinkuin oma kansanrunomme sanoo suomalaisesta soitosta, että se on suruista tehty, murehista muovaeltu . Hän eli näet ahtaissa oloissa, sai kestää ankaran elämäntaistelun puutteita ja muita vastuksia. Mutta siitä huolimatta povessa palava tuli ajoi häntä eteenpäin sillä tiellä, jolla hänestä kehittyi suuri kirjailija, joka kansan elämän runollisen voimakkaana, tarkkana ja erinomaisen myötätuntoisena kuvaajana on kaikkein ensimäisiä.
Hän syntyi Wienissä 1839. Isä oli pieni virkamies, mutta kuoli aikaiseen jättäen puolisonsa 5-vuotisen Ludwig-pojan kanssa elämään sillä 300 markan eläkkeellä, joka heille hänen kuoltuaan annettiin. Hellä äiti piti pojan kasvatuksesta niin hyvää huolta kuin mahdollista. Opetusta hän sai kansakoulussa ja alemmassa realikoulussa, mutta jo 14 vuorisena hänen täytyi lopettaa koulunkäynti ja ruveta ansiotoimeen. Hän pääsi erään kirjakauppiaan palvelukseen.
Niinä kolmena vuotena, joina hän tässä toimessa oli, hän paljoa innokkaammin luki kirjoja kuin niitä kaupitteli. Kun kirjakauppias ajoi vihdoin tällaisen apulaisen palveluksestaan, oli nuoren Anzengruberin sangen vaikea saada mitään tointa. Jonkun ajan kuluttua hän sai paikan eräässä Wienin esikaupungin teatterissa. Palkka oli kovin pieni, mutta hyvä äiti osasi silläkin tyydyttää hänen välttämättömimmät elämäntarpeensa. Nuorta Anzengruberia taas rakkaus runouteen ja näytelmätaiteeseen kiinnitti tähän toimeen, jossa hänellä ei kuitenkaan ollut juuri mitään menestystä. Hän liittyi sitten kiertävään näyttelijäseurueeseen ja vietti monta vuotta kuljeksijan elämää. Hän oli kunnioitettava toveri, sillä hänen elämäntapansa olivat puhtaat, äitiinsä hän oli edelleenkin hellässä suhteessa, rehellinen ja avomielinen kaikkia kohtaan. Mutta näytteleminen ei häneltä ollenkaan luonnistunut, monina harjotusvuosinaan hän siinä pikemmin meni taaksepäin kuin edistyi. Niiden kuluessa hän itse alkoi suunnitella näytelmiä, ja jo ensi yrityksillä hän näytti saavuttavan enemmän menestystä kuin näyttelijänä konsanaan.