Elämä ja minä

Suorasanaisia runoja
Kirj.
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1921.
1. Elämä 2. Elämä ja minä 3. Elämäntyö 4. Kanssaihmiseni 5. Elämä, ota minut! 6. Ympäristö 7. Elämästä ja ystävästä 8. Onnen löytämisestä 9. Mies ja nainen ja kaikkeinpyhin 10. Rakkaus 11. Ystävä 12. Lempi ja minä 13. Onni ja minä 14. Mestari ja minä 15. Minä ja minä
16. He ja minä 17. Hän ei tietänyt 18. Lempi ja vapaus 19. Luuletko? 20. Kun ensi kerran tulit 21. Minun sydämeeni on tullut joulu 22. Kun rakkauteni heräsi 23. Yhtä siinä yhdessä 24. Lempemme puu 25. Hullut hetket 26. Ehkä niin on paras 27. Ja minä itkin hiljaa 28. Punainen kukka 29. Kevätkö, poikani? 30. Muisto 31. Sininen silta 32. Kuka olet? 33. Kukaties 34. Synti 35. Tuhlaajapoika 36. Vaikka sinulla olisi… 37. Sano 38. Joka oli väkevämpi kuin rakkautesi 39. Älä suutele minua nyt 40. Pyhä-aamu 41. Liian pitkällekö leikin? 42. Miksi lainkaan tulit? 43. Löysitkö kenties sinä? 44. Mene pian, tyttöseni! 45. Sisarukset 46. Lempemme 47. Eivät he voi aavistaa 48. Syy ei ole minun — eikä sinun 49. Juuri sellaisena 50. Markkinatori 51. Naisen sydän 52. Vanhuus ja nuoruus 53. Tuska 54. Kadotetulle ystävälle 55. Siksi se oli 56. Se olen sittenkin minä 57. Ensimmäiselle ystävälle 58. Sydämeni taru
59. Uni 60. Kevät 61. Aamupimeä 62. Ensi lumi 63. Köyhän lempi 64. Markkinamies 65. Se vanha lahja
Kun kauan ihmisvilinässä kaduilla. Näin monenlaisia ohimeneviä, mutta kaikkien katseessa oli ylinnä yhdenlainen kaipuu. Jokaisen silmä kerjäsi rakkautta — kenenkään päähän ei pälkähtänyt sitä antaa.
Minä kuuntelen, — mutta ei mitään kuulu.
Elämä liukuu ohitseni. Seison syrjässä ja odotan, että se ottaisi minutkin mukaansa. Aamusta iltaan minä istun ja kuuntelen, eikö joku ääni jo kutsu. Eikö siellä valmisteta juhlaa jo minuakin varten, eikö jo näppäillä huilun painimia, eikö viulusta helähdä iloinen kutsu-sävel. Eikö jo kiilloiteta salien parketeita ja temmata minua niiden palkeille. Eikö jo lasketa tuhatpäisiä raketteja ja hukuteta minua karnevaalikukkien paljouteen. Nuorihan minäkin olen, ja maailmassa vietetään nuorien juhlaa. — Ei, minä kuuntelen, — mutta hiljaista on.