Harhama II

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä, Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa, 1909.
A. W. Leinosen kirjapaino, Hämeenlinna.
Syntikin on ase Jumalan kädessä.
Mutta kotiportilta kääntyi polku.
Mihin voisin minä paeta elämän hampaita?…
Aave kulki erämaassa.
Se oli Harhama, joka kulki jalkaisin kaukaisen korpikylän tietä. Ryppy otsalla osotti, että kulkijan mieli oli synkempi, kuin kulkemansa syksyinen korpi. Tummat kuuset seisoivat tienvarrella kysyvinä, kun tämä outo kulki ohi. Orava pudotti käpälistänsä punaisen kävyn hänet nähdessään ja katseli häntä pehmeältä havunoksalta, silmät suurina. Pajupensaasta pyrähti hämmästynyt lintu koivun hienolle oksalle. Oksa heilahti ja keinuen visersi lintu kulkijalle tervehdyksen:
— Tvii… ir!
— Tvir… tvir… tvii-ir , — vastasi pihlajan marjaisella oksalla kiikkuva lintu puolisonsa lauluun.
Päivä paistoi, havu tuoksui. Hiekotettu tie narskui kulkijan askelista ja varjo kulki hänen vierellänsä.