Martva II

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä, Suomalainen Kustannus Oy Kansa, 1909.
A. W. Leinosen kirjapaino, Hämeenlinna.
HARHAMA toinen jakso
Synti aseena ihmisellä on myrkyllisin käärme.
Pärevalossa hyvän- ja pahantiedonkirjan ääressä. 1. Ensimäinen ilta. 2. Toinen ilta. Uusia matkalle kutsuja. Jo tuikkivat salaiset elämäntulet Ja maailman koski yhä kovemmin veti. Kun mies katseli elämänpuuta. Erokyynel kun kostutti neitosen posken. Vaan himmeä olikin totuudenlähde. Kun epäily uskon sijalle tulvi. Lemmenpauloja elämän polulla. Uusia joulun aaton iloja. Mutta hääkangasta morsian kutoi. Vaan uusia pauloja elämä punoi. Kun elämänongelmat alkoivat kupliksi kevetä. Jo etäältä juoksivat verkkojen paulat. Kun kiusaaja tuli lempivän luo. Tienviereltä uusia tuttuja tarttui. Kun kiusaaja mustia kukkia kylvi. Kun morsian avuksi lähteä päätti. Kun enteet alkoivat synketä yöksi. Kun tyttö tuli ikävöidyn armaansa luo.
Pärevalossa hyvän- ja pahantiedonkirjan ääressä.
1. Ensimäinen ilta.
1 Moseksen kirja 2:nen luku 17 v.
Syksyllä olivat jo talven, tytöllä pojan kihlat käsissä. Metsä oli keltaisimmillansa, pihlaja marjoista punaisimmillansa. Syksyn runokulkunen soi mailla ja vesillä.
Ranniston talon upeassa vierashuoneessa paloi päre pihdissä. Se huone oli Litvan ruhtinassali. Huoneen lattialankut olivat leveintä, lumivalkeaksi pestyä honkaa. Jykevät huonekalut olivat kalleinta, parasta koivun visaa, mitä kuivin kangas on milloinkaan kasvanut. Eikä tahrannut maali niiden pintaa, ei peittänyt se luonnon valmistamaa ihmeen kaunista, kutrikasta puunniverää. Jalo visa hohti puumarmorina. Pyöreiksi höylätyt ja valkeiksi pestyt seinän honkahirret lisäsivät vierashuoneen ruhtinaallista runollisuutta.