Pirttipohjalaiset

E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä, Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa, 1911.
Haminan Suomalainen Sanomalehti- ja kirjapaino O.-Y.
Vahvajärven autiolla selällä vyöryivät syksyiset aallot. Kalatiirat ja -lokit olivat jo pois muuttaneet, eikä näkynyt koko järvellä muuta elollista kuin aallokon irti kiskomaa viheriää levää, jota läikähteli siellä täällä aallon selällä. Sumuinen päivä alkoi pimittyä ja sumu tihkua vihmasateena.
Ränsistyneessä venepahasessansa pyrki silloin keskikokoinen miehen rehvana kotirantaansa Pirttipohjaa kohti, taistellen aallokkoa vastaan. Hän oli puettu liika pitkähihaiseen, kuluneesen sarkanuttuun, ja päässä oli vanha reuhkalakki, joten hän täysin sopi yhteen sen kuvan kanssa, minkä muodosti kipperä venepahanen ja köyhä syksyinen luonto.
Soutaja oli mökkiläinen Mikko Pirhonen. Sammunut piippunysä lerpatti vasemmassa suupielessä puoli irrallansa, kun hän veteli lyhkäsillä airon rämillä, Vene keikkui aaltojen välissä, häviten joskus niiden väliin, niin että soutajan pää vain näkyi koholla lekkumassa. Oli soudettava syrjätuuleen ja se lisäsi kulun vaikeutta. Tuon tuostakin pärskähti hyrskevettä veneen laidan yli soutajan kasvoille ja ryntäille.
Järven keskiselällä pujahti silloin toinen kipperä venepahanen saaren takaa vastaan. Mutta kun soutajat istuivat selin toisiinsa, eivät he huomanneet toisiansa ennen kun jo olivat sivuuttamassa. Vastaantulija, Tuomas Kuivalainen, herkesi silloin soutamasta ja katseltuansa aika tovin, kuinka Pirhonen reuhkasi veneessänsä aallolta aallolle, tervehti tätä ilmottaen kovaäänisesti:
Nyt sitä rutkaletta on jo nähty.
Oitis älysi Pirhonen että vastaantulija tarkotti karhua, joka oli viime kesänä repinyt toisen ja paraan lehmän sekä häneltä että hänen naapuriltansa Olli Jumppaselta, ja tappanut Pirttipohjan jokaisen mökin nuoren karjan. Koko kesä oli siitä pedosta puhuttu, sitä oli vahdattu, sille oli hiottu kostoa, mutta sitä vaan ei oltu nähtykään. Koko kesän oli Pirhonen houkutellut naapuriansa, Olli Jumppasta, yhteiselle karhunajomatkalle, mutta tämä oli kieltäytynyt. Joskus se oli sanonut kieltäytymisen syyksi sen, että ei sitä kesällä kumminkaan löydä. Useimmiten oli kumminkin selittää murissut: