Elämän kasvot

language: Finnish
Kirj.
Maila Talvio
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1916.
Neljäs käsky Rakkauden uni Mies Nainen kauneudessaan Kuolema Mammona Naisen onni Vapaus
Raatihuoneen tornista helähti viisi lyöntiä. Entisellä Kareliin — nykyisellä rouva Kambergin pihamaalla tuntuivat siistit puurakennukset, toinen valkea, toinen vihertävä, vielä olevan unessa. Takapihalla, vanhassa keltaisessa rakennuksessa sen sijaan jo liikuttiin. Korkeissa pihakoivuissa kadunpuoleista lauta-aitaa vastaan lauloivat linnut. Viluisina pidättelivät nuoret lehvät puhkeamistaan. Auringon kylmänkeltaiset säteet alkoivat vähitellen valaista avaraa pihamaata.
Liina Kareliin piti päivän kunniaksi teurastaa kana. Hän oli noussut varhain saadakseen pois tuskallisen toimituksen, ennen kuin muut talossa heräisivät — varsinkin hän toivoi, etteivät pojat heiltä, Freedi ja Pelle, joutuisi mukaan — ja likeni hitaasti ja vaanien kanalaumaa, joka rauhallisena nokki nuorta nurmea tai pöyhisteli hiekassa pihan perällä.
Kuinka tämä tänään olikin niin vaikeaa!
Kun kanat hänet näkivät, karkasivat ne tapansa mukaan häntä kohti, mutta ne mahtoivat heti tuntea jotakin outoa hänen liikkeissään, koska ne pysähtyivät ja kukko päästi suuren, varoittavan huudon. Liina pysähtyi hänkin ja hieroi vilusta sinipunertavia käsiään.
Hänen takaansa portailta kuului tuttua kopinaa, ovi narisi ja läiskähti samalla kiinni, kuistin siltapalkit vinkuivat ja rämisivät.
— Jos sen kuitenkin vielä säästäisi, sanoi Liina hiljaa, katsomatta taakseen.
Äiti seisoi ränstyneellä kuistilla. Ensi hetkessä näytti siltä, kuin hänellä olisi ollut monta paria käsivarsia. Hän oli kuin harmaa jättiläishämähäkki. Mutta se johtui siitä, että hän käytti kainalosauvoja.