Kun meidän kaivosta vesi loppuu

Seuranäytelmä
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913
ANTTONI YLITALO, seppä. EULAALIA, hänen sisarensa. HANNA, Alitalon omistaja. KUSTAA METSÄNHEIMO, rakennusmestari. SÖÖTERLUNTI, kaivonkatsoja. ELLI | tyttöjä. ALLI | SALLI, Hannan kasvattitytär. IHANELMA, kesävieras. ANTTI | poikia. KALLE | Tyttöjä ja poikia.
ANTTONI: roteva, katkera, itseensä sulkeutunut mies. Päivettynyt. Puku alussa se mitä työmiehet käyttävät maalla, myöhemmin musta siisti pyhäpuku, alaskäännetty tärkkikaulus ja musta kaulahuivi.
EULAALIA: katkeroituneen, vanhenevan naisen kasvot. Puku alussa siisti, vanhankansan kotikutoinen hame väljine röijyineen esiliinoineen ja pumpulihuiveineen, lopussa niinikään vanhankansan kaksikymmentä vuotta sitten tehty musta pyhäpuku.
HANNA: hento, kalpea, kaunis, vielä nuoren näköinen nainen. Yksinkertainen, hyvin tehty valkea puku. Olkapäillä vaalea, pitkäripsinen silkkihuivi.
METSÄNHEIMO: pulska, hyvin puettu mies.
SÖÖöTERLUNTI: laiha, hajamielinen, hyväntahtoinen mies. Puku siisti vaikka vähän kulunut.
ELLI ja ALLI: iloisia, terveitä tyttöjä kansallispuvuissa.
SALLI: noin 12-vuotias tyttönen, yllä lyhyt vaaleansininen tai vaaleanpunainen, somasti tehty kesäpuku. Palmikko riipuksissa ja sidottu punaisella silkkinauhalla. Päässä yksinkertainen olkihattu.
IHANELMA: hoikka, nenäkäs, kaupunkilaisesti puettu nuori tyttö.