Suomesta pois

Kuvaus keväältä 1899
Näytelmä kahdessa näytöksessä
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström, 1899.
MATTILA, pienemmän maatilan isäntä. TAPANI | ROOPETTI | hänen lapsiaan. SELMA | LAURI | ALPERTTIINA, Tapanin vaimo. AHOKANGAS, Mattilan naapuri. ANTTI | hänen lapsensa, Selman kansanopistotovereja. ANNA | HILTA, varakas talontytär. VANHA LEENA. VEIKKOLIN, metsänostaja.
Kyläläisiä, nuoria tyttöjä ja poikia.
Jos näytösten alussa kuvattuja dekorationeja pidetään liian vaikeina, niin voidaan niitä tietysti tehdä yksinkertaisemmiksi. Samoin voidaan tässä esitettyjen laulujen sijaan ottaa toisia, kunhan niiden henki vain säilytetään.
(Mattilan tupa, tavallinen, siisti talonpoikaishuone: penkit pitkin seiniä, perällä oikealla pöytä, jonka edessä rahi, keskellä peräseinää ovi, vasemmalla edessä avoin liesi, jossa rovio hiiltyy, ikkunoita. Mattila ja Ahokangas istuvat pöydän ääressä. Selma tarjoaa heille kahvia, sitte palatakseen lieden ääreen, jossa Anna seisoo, miesten puhetta kuunnellen. Lauri veistelee, istuen penkillä oikealla. Kaikki ovat arkivaatteissa.)
MATTILA. Kyllä se nyt pimeältä näyttää. Veden alla ovat kaikki vainiomme, karjanruoka lopussa, eikä kesää kuulu, vaikkei ole kuin viikko juhannukseen.
AHOKANGAS. Ja vielä ottivat meiltä sanomalehden, jotta pitää vallan kuin säkissä elää. Maksettu oli vuoden loppuun asti, mutta vahingonkorvauksesta ei ole puhettakaan.
ANNA (Selmalle, matalalla äänellä). Mene nyt sanomaan se isällesi. Kerranhan se kumminkin on sanottava. Sinun olisi heti pitänyt hänelle ilmoittaa, ettet aio jäädä tänne Suomeen kuolemaan nälkään, kun Amerikka antaa leipää yllin kyllin.
SELMA. En ole saanut sitä sanotuksi.