Kolme ystävystä II

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Maksim Gorkij
Venäjänkielestä suomentanut
Anton Helve
Helsingissä, Työväen Sanomalehti-osakeyhtiö, 1903.
Muutamia päiviä myöhemmin sai Lunjeff kuulla, että kauppias Poluektoff'in murhaan syyllisenä poliisi etsi muuatta pitkää miestä, joka käytti lammasnahkaturkkia. Tutkinnossa, joka toimitettiin murhatun puodissa, löytyi kaksi hopeista pyhäinkuvakehystä, jotka huomattiin varastetuiksi. Liikkeen juoksupoika ilmotti, että ne, pari päivää ennen murhaa, oli ostettu eräältä pitkältä, Andrei nimiseltä mieheltä, joka käytti puoliturkkia ja joka usein ennenkin oli myönyt Poluektoff'ille kaikenlaisia hopea- ja kultakaluja, ja että Poluektoff oli lamannut hänelle rahaa. Sittemmin tuli selville, että murhan edellisenä päivänä ja samana päivänä, kuin murha tapahtui, samannäköinen mies oli juopotellut kaupungin ravintoloissa.
Joka päivä kuuli Ilja jotakin uutta murhasta. Koko kaupungin mieliä kiinnitti se. Siitä puhuttiin kaikkialla, — ravintoloissa, kadulla. Mutta Ilja välitti hyvin vähän noista puheista. Vaaran pelko oli pudonnut hänen sydämeltään kuin rahka paranevasta haavasta, ja sen sijaan tunsi hän jonkinmoista noloutta. Tarkasti kuunnellessaan, mitä murhasta kerrottiin, ajatteli hän vaan yhtä seikkaa, — kuinka hän tästä puoleen järjestää elämänsä? Minkälainen tulevaisuus odottaa häntä? Ja hänen varmuutensa siitä, ettei murhaajaa tavata, kasvoi päivä päivältä.
Hänestä tuntui samanlaiselta, kuin nuoresta sotamiehestä ennen taisteluun lähtöä tahi miehestä, joka on lähdössä kaukaiselle matkalle. Hän tunsi entistä enemmän halua oleksia yksin ja miettiä kohtaloaan. Mutta hänen ympärillään kiehui elämä, kuin vesi kattilassa, ja miltei joka päivä sattui sellaista, joka käänsi hänen ajatuksensa pois hänestä itsestään. Hän tuli kalpeaksi, laihaksi…
Viime aikoina oli Jaakko usein lähennellyt häntä. Tukka pörrössä, huolimattomasti puettuna kuleksi hän tarkotuksetta ravintolassa ja pihalla tuijottaen hajamielisesti ympärilleen ja näytti siltä, kuin erityiset kuvittelut olisivat kiinnittäneet hänen mieltään. Tavatessaan Iljan, kysyi häneltä salaperäisesti, kuiskaten tahi puoliääneen: