Varjenka

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Maksim Gorki
Suomentanut Reino Silvanto
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1915.
… Muutamia päiviä sen jälkeen, kun Ippolit Sergejevitsh Palkanov oli nimitetty yksityisdosentiksi erääseen maaseutuyliopistoon, hän sai sähkösanoman sisareltaan tämän maatilalta, joka sijaitsi kaukaisessa metsärikkaassa pitäjässä Volgan varrella.
Sähkösanoma ilmotti lyhyesti:
Mieheni on kuollut. Matkusta heti tänne avukseni. Jelisaveta.
Tämä hälyyttävä kutsu teki Ippolit Sergejevitshin levottomaksi; se särki hänen suunnitelmansa ja mielialansa. Hän oli jo päättänyt matkustaa kesäksi maalle erään toverinsa luo ja tehdä siellä lujasti työtä valmistautuakseen kaikella kunnialla luennoimaan seuraavalla lukukaudella, mutta nyt piti matkustaa päälle tuhannen virstaa Pietarista sekä tulevasta työpaikasta lohduttamaan naista, joka on menettänyt miehensä, jonka kanssa, ainakin kirjeistä päättäen, yhteiselämä ei suinkaan ollut suloista.
Hän oli nähnyt sisarensa viimeksi neljä vuotta sitten, he kirjottivat harvoin toisilleen, ja heidän välilleen oli jo aikoja sitten muodostunut puhtaasti muodollinen suhde, mikä on niin tavallista välimatkan ja erilaisten harrastusten erottamain sukulaisten välillä. Sähkösanoma johti häntä muistelemaan sisarensa miestä, hyväsydämistä, lihavaa herraa, joka oli pitänyt syömisestä ja juomisesta. Hänen kasvonsa olivat pyöreät, pienten punaisten verisuonten peittämät, ja silmät iloiset ja pienet. Hänen oli tapana veitikkamaisesti siristää vasenta silmäänsä ja makeasti hymyillen laulaa mitä huonoimmalla ranskankielellä:
Regardez par ci, regardez par là…
Ja Ippolit Sergejevitshin oli jotenkuten epämieluista ajatella, että tämä hauska mies oli kuollut, sillä kehnot ihmiset elävät tavallisesti kauan.