Hellé

Kirj.
Marcelle Tinayre
Suomentanut
L. Onerva
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1922.
Näin valistuneena kuuluu nainen vain arvokkaimmalle, ansioitetulle, oikeuden ja voimakkaiden tekojen miehelle, jossa hän näkee sen ylevän kauneuden, tarkoitan: sankarillisen oikeudentunnon, jota hänen isänsä on opettanut häntä ymmärtämään.
Michelet: nainen.
Lapsuuteni kuvastaa muistossani kuin maisema aamun sarastaessa, jolloin kukkulat, pistäen siellä täällä esiin laaksojen ja tasankojen yllä leijailevasta sumumerestä, näyttävät riippuvan maan ja taivaan välillä. Samanlaisina häämöittävät mielessäni menneisyyden kuvat, irrallisina, säteilevinä, läpi ruskoisen aamu-usvan…
Näen eteläranskalaisen lakeuden, vaarojen ympäröimän laajan taivaanrannan. Näen joen, joka vyöryttää keltaisia aaltoja laitumien, kanervakankaitten ja kastanjametsien halki. Näen kaupungin punaisine tiilikattoineen, joiden ylitse näkyy romanilaistyylinen kellotapuli. Näen talon, jossa orpona kasvoin tätini Angélie de Riveyrac'in ja hänen veljensä Sylvainin luona.
Me asuimme kaupungin ulkopuolella metsän reunassa pienellä maatilalla, jota komeilevasti nimitettiin Châtaigneraie'ksi.
Castillonissa pidettiin setä Sylvainia eriskummallisuutena. Hän oli joutunut papiston silmätikuksi. Hän ei käynyt koskaan kirkossa; hän ei vieraillut koskaan paikkakunnan arvohenkilöiden luona, ja muutamat sanoivat, että hän kirjoitti teoksia pyhää uskontoa vastaan.
Toiselta puolen katsoivat kaupungin vapaamuurarit pahalla silmällä neiti de Riveyrac'ia, tuota aatelista ja — kuten he väittivät — kitsasta vanhaa piikaa, joka seurusteli ystävällisesti talonpoikien kanssa ja sinutteli palvelijoita, mutta kieltäytyi ottamasta vastaan rikastuneita kauppiaita, koska hän ei tahtonut olla tekemisissä senlaatuisien ihmisten kanssa.