Yhteiskunnan hylkäämä: Langenneen naisen päiväkirja

Langenneen naisen päiväkirja
Kirjottajan kuoleman jälkeen julkaissut
Julkaisijan luvalla saksankielestä suomentanut
Salu Latvala
Kuopiossa, Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino, 1906.
Alkusana.
Saadessani tämän päiväkirjan käsiini oli minun aikomukseni ensin muodostaa siitä romaani.
Kustantajani herra Fontanen neuvosta luovuin sittemmin tästä tuumasta ja katsoin paremmaksi julaista muistiinpanot semmoisinaan. Pieniä korjauksia käsikirjotukseen on kuitenkin täytynyt siellä täällä tehdä, pääasiallisesti nimenmuutoksia, jotka olivat tarpeellisia erityisiin muistiinpanoissa esiintyviin henkilöihin nähden. Joitakuita kohtia, jotka olivat sitä laatua, etteivät ne mitenkään sopineet julkisuuteen tuotaviksi, on niinikään täytynyt jättää pois.
Älköön kukaan luulko, että minä näiden päiväkirjan lehtien julkaisemisella olisin tahtonut lisätä »pikantin» kirjallisuuden lukumäärää. Ei mikään voi olla minulle vieraampi kuin tämmöinen ajatus. — Nämä yksinkertaiset muistiinpanot eivät esiinny millään taiteellisuuden vaatimuksilla; ne eivät ole eivätkä tahdo olla muuta kuin autentinen lisä erään aikamme polttavan sosialisen kysymyksen ratkaisemiseksi. Mutta ne puhuvat meille kaunopuheisemmin ja vakuuttavammin kuin ammattikirjailijain loistavimmat kuvaukset ja heittävät räikeää valoa siihen yhteiskunnallisesti kuolleiden ja seuraelämän paariasten maailmaan, johon niiden kirjottaja kuului.
Jos näiden lehtien lukeminen voi silloin tällöin panna jonkun miettimään, jos lukija silloin ajattelee, että ei yksikään ihminen, olkoonpa hän miten vakavassa asemassa ja miten korkealla hyvänsä, ole kohtalonsa herra, että ei rikkaus eikä sivistys eikä arvokas yhteiskunnallinen asema voi estää kuolemaa ja onnettomuutta tulemasta eivätkä tarjoo meidän omille tyttärillemme varmaa suojaa semmoista kohtaloa vastaan kuin se, jonka uhriksi Thymian raukka joutui, — ja hän tästä vetää sen johtopäätöksen, että tämän kaltaisia onnettomia ei pidä kohdella ajattelemattomalla välinpitämättömyydellä ja tylyllä halveksimisella, vaan on ensin otettava selko asiasta, erotettava onnettomuus paheesta — silloin on tämän julkaisun tarkotus saavutettu. Silloin ei olisi Thymian turhaan pannut muistiin hukkaan menneen elämänsä tapauksia… Silloin ehkä hänenkin elämästänsä olisi jollekulle jotakin hyötyä.