Martinin rikos: Novelli

Produced by Tapio Riikonen
Novelli
Kirj.
Otava, Helsinki, 1914.
Anna loikoi vielä tilallansa ja katseli, kuinka tuuli hulmuutteli ohuita uutimia ja kuinka päivä paistoi avonaisesta ikkunasta suoraan hänen sänkynsä jalkapäähän. Hän veti peitteen alta jalkansa ja liikutteli sitä päivänpaisteessa.
Hän ei viitsinyt nousta vielä ylös. Hän oli valvonut pitkään eilen ja ajatellut tämän maailman asioita. Nyt ei hän viitsinyt edes ajatella. Oli huoletonna siinä hyvä olla.
Veli Alvarin lapset Martta ja Einar melusivat etehisessä. Mummo tuntui toruvan heitä, pelottelevan, että Anna-täti vielä nukkuu.
Kuitenkaan ei äiti itse malttanut olla pilkistämättä Annan kamariin.
Katsos unikekoa, kello on kohta yhdeksän. Sitten huusi äiti etehiseen: Miina, tuokaapa kahvia tänne.
Äiti oli vielä toruvinaan Annaa, korjasi siinä uudinta, joka oli irronnut kokonaan pitimestään ja hulmueli vapaana.
Anna lepäsi yhä liikahtamatta ja katseli äitiänsä. Hän ihmetteli, että äiti jaksoi olla niin iloinen. Ja nuoren näköinenkin oli vielä ja kaunis. Ei olisi mummoksi luullut, vaikkapa hopeahaivenia pilkistikin sen myssyn alta.
Mitäpä unta näit , kysyi äiti Annalta ja istuutui sängyn laidalle ja otti Annan jalan käteensä.