Musta härkä
Produced by Tapio Riikonen
Kertomus lapsille
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1915.
I. Heinäniityllä II. Lasten marjamatka III. Jope etsimässä Liisaa IV. Jopen lähtö Lappiin V. Veden vallassa VI. Tulo Lappiin VII. Turjan taiat VIII. Jope kotonansa IX. Liisa etsimässä mustaa härkää X. Liisa kotona
Olihan Jope Pölläkkä hyvä mies. Maailmassa on kyllä parempiakin ihmisiä, jotka ovat paljon kokeneet ja nähneet ja nähdessään ja kokiessaan aina varttuneet. Mutta maailmassa on paljon huonompiakin ihmisiä, niitä, jotka sulkevat kaikelle sydämensä, niin että se kovettuu ja on lopulta kuin kivi.
Jope Pölläkkä ei sulkenut sydäntänsä, mutta elämä säästi häntä kokemuksilta. Koskaan ei hänen ollut tarvinnut pinnistää voimiansa yli tavallisen ja tuskinpa hän olisi jaksanutkaan. Hän oli heikko ja hintelä ruumiiltaankin. Ja sielunvoimat olivat vähäiset. Ne harvat ihmiset, jotka olivat nähneet hänet, pitivät häntä, toiset tyhmänä, toiset hieman sekavapäisenä. Mutta hänen vaimonsa Kaisa tiesi asian parhaiten. Hän arveli Jopen sairastavan noitakuumetta. Jope näet houraili usein noidista ja tietäjistä ja vaipui joskus horroksiin, jolloin hänen päänsä oli kuuma, ja hän kertoi asioita, jotka olivat näkymättömät tälle maailmalle. Se on isoisän isän perua, arveli Kaisa. Isoisän isä oli ollut kuuluisa tietäjä. Olisikohan tämä Jopen houriminen ja levoton uni ollut sieltä peräisin?
Jope ja Kaisa asuivat suurien korpien takana Uuhilammen rannalla, kaukana suurista liikepaikoista. He olivat tyytyväisiä elämäänsä, eikä heiltä mitään puuttunut. Arkipäivät tekivät he työtä, sunnuntait lepäsivät, ja elämä meni hiljaista menoansa.
Heillä oli kolme lasta, Helvi, Pekka ja Liisa. Vanhimmat Helvi ja Pekka olivat aivan äitinsä näköisiä, mutta Liisa oli hintelä ja sairaalloinen, ja hänellä oli isänsä siniset ja haaveksivat silmät. Kun pikku Liisa oli syntynyt, heräsi Jope juuri horrostilastaan. — Mitä pahaa unta lienee nähnytkään. — Ja kun hänelle siinä näytettiin Liisaa, katsahti hän tyttöön, käänsi päänsä pois ja sanoi: Viekää lapsi pois, en sitä siedä.