Pakenevien parissa

Kertomuksia
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1914.
Lapset Elena Edwardownan tarina Leipää Appi-isä Yksi lukemattomien joukosta
Sodan merkeissä elämme . Pakolaisten parissa kuljimme , näin sanovat nykyään ihmiset toisilleen.
Miksi?
Siksi että suuri maailmansota syttyi ja sen alkulähteiltä haarautui vuolas virta, joka kuljetti satoja, tuhansia pakenevia maahan ja maasta eteenpäin kohden lopullista päämäärää.
Mutta kuuluneeko pakenevien parissa kulkeminen ainoastaan sodan aikoihin? Eikö se ole meille jokapäiväinen kokemus? Emmekö oikeastaan aina kulje pakenevien parissa ?
Paljon on paettavaa elämässä. Mikä pakenee kohtalonsa kovuutta, mikä tuntonsa tuomioita. Muistojaan pakenevat monet.
Mitä me muuten pakenemmekin, emmekö me kaikki ole noita vieraan maan vaivoja tuntevia, jotka vaarojen ja vaivojen kautta kiiruhtavat kotimaata kohden, puuttuvaisuudesta kohti puuttumatonta, vajavaisuudesta kohti täydellisyyttä?
Lapset.
Marfa sitoo kokoon lyhteitä suurella pellolla. Hänen ympärillään on paljon ihmisiä ja liikettä. Kaikki ovat työntouhussa. Toiset tekevät sitä kilvan ja kiireisesti, toiset nauravat ja puhelevat työn lomassa.