Amerikkalaisia kaskuja
language: Finnish
Kirj.
Mark Twain
Brooklyn, N.Y., Suomalais-Amer. Kustannusyhtiö, 1901.
Kun minä olin ehdokkaana kuvernööriksi. Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Nainen salapoliisina. Uuden Berlinopolisvillen naispappi. Koira, joka putosi ilmapallosta. Kuningas ja oluenpanija. Tuhlaajapojan palaaminen. Hyväntahtoinen setä. Murhaajien liitto.
Kun minä olin ehdokkaana kuvernööriksi.
Kirj. Mark Twain
Joku kuukausi sitten esitettiin minut ehdokkaaksi New Yorkin tulevaan kuvernöörin virkaan. Minä annoinkin suostumukseni ehdokkuuteen. Kilpailijoinani olivat Stewart Woodforth ja John Hoffman. Minä tiesin, että minulla oli yksi etu kilpailijoitteni suhteen: minulla oli kunniallinen nimi. Sanomalehdistä tuli ilmi, että jos noilla herroilla lie joskus ollutkin tieto siitä, mitä kunniallinen nimi on, olivat he sen jo kauvan sitte unehuttaneet. Päättäen siitä mitä heistä kirjoitettiin, olivat ne suuria rikollisia, joille joka puolelta satamalla satoi syytöksiä mitä hävyttömimmistä ja kamalimmista pahoista töistä.
Etevämmyyteni tässä suhteessa antoi minulle oikeuden rauhallisesti odottaa suotuisaa vaalien tulosta. Mutta toiselta puolen minua taas harmitti kun useina päivinä vaalien edellä nimeni sanomissa tulee olemaan vieretysten tuommoisten ihmisten nimien kanssa. Olinpa sentähden ajottain valmis peräytymään koko vaaleista. Mutta se olisi taas näyttänyt arkamaiselta paolta, taistelutantereen välttämiseltä. Tuli mitä tuli, minä päätin miehuullisesti juoda kalkkini pohjaan asti.
Kun seuraavana päivänä jälkeen sen, kun olin antanut suostumukseni ehdokkaaksi vaaliin, istuin aamiaispöydässä ja silmäilin aamulehtiä, sattuivat silmäni erääseen kirjoitukseen, joka suututti minua niin että veri nousi päähäni.
Katsokaas mitä siinä luin:
Väärä vala . Kenties nyt kun Mark Twain pyytää ääniämme vaalissa, hän alentaa itsensä selittämään yhden kohdan entisyydestään. Me tarkoitamme sitä väärää valaa, jonka hän teli Wokowokissa Kohin-Kiinassa vuonna 1863, valaa, jonka 34 vierasmiestä todisti vääräksi, jonka valan tarkoituksena oli ryöstää eräältä köyhältä leskeltä, monen lapsen äidiltä, hänen ainoa toimeentulonsa lähde, hänen pieni maapalstansa… Twain on velvollinen oman itsensä tähden sen kansan edessä, jonka puoleen hän kääntyy, selittämään tuon asian ja puhdistaimaan. Tekeekö hän sen?