Kun piiat ovat lakossa

language: Finnish
Ivallinen ilveily 3:na näytöksenä
Kirj.
(Näytelty ensi kerran Työväen teatterissa Helsingissä 27 p:nä tammikuuta v. 1907)
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1908.
Kaarlo Bergbomin unhottumattomalle muistolle Tekijä .
Henkilöt:
JUUSO KARPÉN, asianajaja Helsingissä. MAGDA, hänen rouvansa. TUURE HOLM, virkamies tuuli- ja vesimyllyjen ylihallituksessa. HERTTA, hänen vaimonsa. ERKKI SORMUNEN, ent. kauppias, rahatoimikamarin jäsen Jänisjärven vastaperustetussa kaupungissa. HELMI, hänen vaimonsa.
Tapahtuman paikka: Helsinki. Aika: ihan viimeinen.
Ensimäinen näytös.
Uudenaikaisesti sisustettu sali Tuure Holmin asunnossa. Perällä kaksi ovea, joista oikeanpuolinen (katsojista päin) vie Holmin työhuoneeseen, vasemmanpuolinen eteiseen. Vasemmassa peränurkassa ovi ruokasaliin ja samalla puolella, likempänä etualaa, makuuhuoneen ovi. Oikealla ikkunaseinä.
HOLM (tulee eteisen kautta, käsivarrella iso toripussi täynnä kaikenlaista ruokatavaraa; paiskaa pussin salin pöydälle.) Puh! Hitto vieköön! On tämäkin elämää! (Kuuntelee makuuhuoneen ovella.) Vieläkö sinä makaat, Hertta? — — Ei kuulu mitään. Minun kai tässä täytyy ruveta perunoita kuorimaan. (Riisuu päällystakkinsa, jonka ripustaa eteisen naulakkoon.) Aamukahvikin taitaa jäädä juomatta tänä päivänä. (Eteisessä oleva telefooni soi.) No! Varmaan nyt taaskin joku lakkolainen tahi palveluyhdistyksen jäsen. (Telefoonin ääressä.) Haloo! Holm. — — On. — — Ei. Makaa vielä. — — Kukas siellä kiroilee? — — Vai sinä se olet, Juuso! En tuntenut. Olet kai noitunut äänesi noin sorruksiin?! — — Jaa, jaa. — — Mitä? Lainatako teille palvelijaa? — — Tässä rupean kohta itse ruokaa keittämään. — — Minunko vaimoni syy kaikkeen? — — Tule itse haukkumaan! — — Ha-ha-ha-ha! — — Meillekö päivälliselle? — — Terve tuloa vain! Vaan eipä taida potaattini mennä alas kurkustasi — — Kiitos! — — Samoin. — — Hyvästi! — — Saadaan nähdä. (Soittaa eroon.) Eipä näy olevan elämä parempaa muissakaan perheissä.