Kevät-ajoilta / Kuvaelmia lasten maailmasta

Kuvaelmia lasten maailmasta
Kirj.
Suomentanut H. Alopaeus
Sortavala, 1904. Karjalan Kirjakauppa. Pohjois-Karjalan Kirjapaino-Osakeyhtiö, Joensuu.
Sensuurin hyväksymä. Joensuussa Lokakuun 18 päivänä 1904.
Pieni epäilijä Rakkauden salaisuus Kaikista hupaisinta Isä meidän Kaikkein rakkahinta Joulu
Oli sataa tihuutellut koko syystalven, niin etteivät Bertil ja Liisa
kertaakaan voineet käyttää uusia kelkkojaan, jotka olivat porstuassa
heitä odottelemassa.
Bertil oli seitsenvuotinen orpo, joka viime keväänä äitinsä kuoltua oli
tullut enonsa, Lehtolan kirkkoherran luo viettämään kesää ja seuraavaa
talvea, sillä hänellä ei ollut mitään omaisia pääkaupungissa. Liian
pieni kun oli tullakseen oppikouluun ja vierasten hoidettavaksi, sai
hän toistaiseksi olla enonsa ja tätinsä kodissa lukemassa yhdessä
Liisa-serkkunsa kanssa.
Tällä haavaa ei Bertil kumminkaan mitään lukemista ajatellut,
seisoessaan jakkaralla kyynäspäät ikkunalautaan nojaten ja kasvot
lasiruutuun painettuina. Ei, hänellä oli vain mielessä ruma ilma ja
uusi, kaunis kelkkansa, jota hän ei kertaakaan ollut saanut koetella,
vaikka jo oltiin joulukuussa.
— Ei koskaan käy niinkuin tahtoo — tuumi Bertil nyrpeissään katsellen
lumiräntäleitä, jotka tuulessa ajelehtivat ja maahan tultuaan heti
sulivat harmahtavaksi lumisohjuksi.
Bertil raukka oli mielestään hyvin onneton; hän oli varmasti vakuutettu
siitä, ettei koko talveen tulisi pakkasta, ettei kertaakaan saisi
käyttää uutta kelkkaansa, ja ettei koskaan enää tulisi iloiseksi ja
onnelliseksi…
Samassa aukeni ovi ja pieni tyttö tuli huoneesen, jossa Bertil oli.