Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla I. 1796-1835

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
1796-1835
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Herättäjä, Oulu, 1902. B. B. Bergdahlin kirjapainossa.
Lukijalle. I. Savon herännäisyyden alku. II. Paavo Ruotsalaisen nuoruudenaika. Hänen ensimmäinen käyntinsä Jaakko Högmanin luona. III. Paavo Ruotsalaisen toinen käynti Högmanin luona. IV. Paimenääniä Lounais-Suomessa 19 vuosisadan vaiheessa. V. Henrik Renqvistin koulu- ja ylioppilasaika. VI. Herännäisyyden leviäminen Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa 1815-1820. VII. Iisalmen heränneitä vastaan v. 1820 nostettu vaino. VIII. Henrik Renqvist 1817-1826. IX. Juhana Fredrik Bergh ylioppilaana ja ylimääräisenä pappina. X. Hartausseurat ja kielilläpuhujat herännäisyyden alkuaikoina. XI. Renqvistin suhde Savon herännäisyyteen hänen Liperissä ollessaan. XII. Silmäys Pohjois-Savon oloihin 1826-1830. XIII. Herätyksiä Itä-Hämeessä ja Lounais-Savossa. Margareetta Högman ja Salomon Häkkänen. XIV. Satakunnan herännäisyyden huomattavimmat vaiheet 1810-1833. XV. Lounais-Suomen heränneet oikeuden edessä 1831-1832. XVI. Renqvist Svartholman linnassa. XVII. Jonas Laguksen kääntyminen. Ylivieskan herätyksen alku. XVIII. Niilo Kustaa Malmbergin esikoistyö Herran viinimäessä. XIX. Kalajoen herätyksen leviäminen. Sen liittyminen Savon herännäisyyteen. XX. Uskonnollisen elämän heräjäminen Kajaanin seuduilla. Eräs Elias Lönnrotin arvostelu heränneistä. XXI. Paavo Ruotsalaisen oppi leviää. Uusia työaloja ja uusia työvoimia. XXII. Eräät seurat Kiuruvedellä 1835. XXIII. Säämingin ensimmäiset heränneet. XXIV. Sanomalehtituumia. XXV. Heränneitä ylioppilaita. XXVI. Jälkikatsahdus. Viiteselitykset.
Kysy entisiltä sukukunnilta ja rupea kysymään heidän isiltänsä. Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet emmekä mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
Heidän pitää opettaman sinua ja sanoman sinulle ja tuoman puheensa esiin sydämmestänsä.
Job. 8: 8-10.
Lukijalle.
Monta vuotta sitten sain eräältä tuttavalta lahjaksi Jul. Imm. Berghin kirjoittaman kirjasen Hos hvem finnes den hel. Ande? (Kenessä on Pyhä Henki?). Tekijän nimi ei ollut minulle tuntematon, vaan tätä hänen kirjastaan en ollut ennen nähnyt. Ei mikään puhe raamatun päätotuudesta, Jumalan armosta Kristuksessa, ollut minuun niin koskenut eikä mikään kirja sitä minulle niin kirkastanut kuin tämä. Joka kerta kuin sittemmin silmäilin tämän kirjasen kellastuneita lehtiä, säteili niistä uutta valoa Golgatan halveksittuun ristiin, ja yhä lähtemättömämmin painui jokainen lause mieleeni. Herännäisyysliike, jonka huomatuimpia edustajia tekijä aikoinaan oli, oli minulle silloin vielä tuntematon. Olin siitä kuullut miltei yksinomaan moittivia arvosteluja enkä likemmin tuntenut siihen kuuluvia henkilöitä. Mainitun kirjan alussa löytyy viittaus tähän liikkeeseen. Lämmöllä ja innostuksella puhuu tekijä sen suuresta merkityksestä Suomen Siionin vaiheissa. Vaatimalla vaativat minua hänen sanansa tutkimaan tuon innostuksen perusteita ja tutustumaan herännäisyysliikkeen vaiheisiin. Vaan tämä ei suinkaan ollut helppoa. Suurimpana esteenä olivat jo lapsuudessa minuun herännäisyyttä vastaan juurtuneet ennakkoluulot sekä liikkeessä 40-luvun lopussa syntynyt erimielisyys, joka, kuten on tunnettu, v. 1851 hajoitti sen edustajat kahteen toinen toistaan ankarasti vastustavaan puolueeseen. Viipyi kauan, ennenkuin pystyin erottamaan tämän jaon vaikuttamia ykspuolisia ja ristiriitaisia arvosteluja itse liikkeestä semmoisenaan, puhumattakaan kirkossa vallitsevan evankelisen suunnan edustajain tuomitsevista todistuksista herännäisyyden huomattavimmista henkilöistä ja heidän elämäntyöstään. Uskonnollisen elämän elpyminen heränneitten lapsissa oli silloin vasta alkamassa, eikä uusimmista kirjailijoista ollut vielä kukaan astunut esille tulkitsemaan herännäisyyden suurta merkitystä kansamme hengellisen ja henkisen elämän herättämisessä ja kasvattamisessa. Olin lukenut M. Akianderin laajaperäisen ainekokoelman Historiska upplysningar om de religiösa rörelserna i Finland , vaan kirjan herännäisyyttä koskevat ristiriitaiset arvostelut ja monessa suhteessa erehdyttävät tiedot eivät olleet omiaan johdattamaan minua käsittämään liikkeen luonnetta ja siinä vaikuttavien voimien vasituista laatua. Mainittu teos — miltei ainoa painettu lähde, joka tarjosi minulle asiallisia tietoja Suomen pietismin menneistä vaiheista — leimasi päinvastoin siksi monessa kohden koko liikkeen epämiellyttäväksi lahkoksi, että sydämmeni pysyi sille kylmänä ja yhä edelleen epäluuloisena. Tuon tuostakin palasivat kuitenkin ajatukseni noiden minulle tuntemattomien muistojen hämärään ja niihin aikoihin, jolloin isiemme maassa niin elävästi, kuin Jul. Imm. Berghin kirjasessa, kysyttiin: Kenessä on Pyhä Henki? Jos eivät painetut lähteet riittäneetkään minua perille johtamaan, voisin ehkä hankkia itselleni tietoja muualta. — —