Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla IV. 1853-1900

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
1853-1900
Kirj.
Tekijä on tätä teosta varten saanut avustusta Suomalaisen kirjallisuuden avustamisrahastosta .
Kustannusosakeyhtiö Herättäjä, Oulu, 1915.
Oulun kirjapaino-, kirjansitomo- ja kirjakauppa-osakeyhtiön kirjapainossa.
Hyvä ja vakaa on Herra, sentähden neuvoo Hän syntisiä tiellä. Hän johdattaa oikeudella raadolliset ja opettaa tiensä heille.
Ps. 25: 8-9.
I. Pohjanmaan herännäisyys 1853-60. II. Kuolemansanomia Pohjanmaan herännäisyyden merkkimiesten rivistä 1850-luvun loppuvuosina ja seuraavan vuosikymmenen alussa. III. Savon herännäisyyden vaiheita Paavo Ruotsalaisen kuoleman jälkeen vuoteen 1860. IV. Henrik Renqvist 1853-1866. V. Herännäisyys Matth. Akianderin teoksessa Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland äldre och senare tider . VI. Herännäisyyteen kuuluvien ja liikkeestä lähteneiden pappien suhde kirkollisiin, jumaluusopillisiin ja yleisinhimillisiin uudistuspyrintöihin Suomessa XIX vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. VII. Savon ja Karjalan herännäisyyden vaiheita v. 1860 jälkeen. VIII. Pohjois-Suomen ja Kainuunmaan herännäisyyden vaiheita XIX vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. IX. Pohjanmaan herännäisyyden valta-ajan pappeja XIX vuosisadan loppuaikoina. X. Piirteitä Keski- ja Lounais-Suomen herännäisyydestä XIX vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. XI. Pohjanmaan herännäisyys ukkojen johtamana. XII. Piirteitä elpyvän herännäisyyden vaiheista XIX vuosisadan lopussa. XIII. Jälkikatsahdus.
Pohjanmaan herännäisyys 1853-1860.
Kova oli se murrosaika, johon herännäisyys 1852 vuoden tapahtumien kautta joutui. Sen lamauttavat ja särkevät vaikutukset tulivat lähinnä seuraavina vuosina näkyviin kaikkialla, missä liike oli voittanut alaa. Varsinkin Pohjanmaa vetää siinä suhteessa huomiomme puoleensa. Täällä, samoinkuin herännäisyyden muillakin sydänmailla, huomaamme jaon jälkeen monissa paikoin väsähtämistä ja lamautumista, mutta sekä Suupohjassa että Kalajoen varrella ryhmittyvät hajonneet joukot uudelleen, kooten kaikki voimansa isien perinnön puolustamiseksi ja säilyttämiseksi. Mutta taistelutta tuo ei tapahdu, ja kiivaaksi muodostuu usein tämä taistelu.