Onnen maille: Romaani

Romaani
Kirj.
Alpo Kupiainen
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1926.
I. Kahdeksanneljättä astetta II. Rubicon III. Helläjalka IV. Piloja ja soittoa V. Väijytys VI. Jerryn jutelma VII. Toiminnan hetki VIII. Nukkuja herää IX. Pako X. Koetus XI. Oman onnensa nojaan XII. Sananen heikkomielisyydestä XIII. Jerry kokkina XIV. Pokerpeli XV. Täysi käsi XVI. Yleistuho XVII. Viimeinen mahdollisuus XVIII. Jerry lähtee XIX. Numero kymmenen XX. Ottelu XXI. Viimeinen skottilainen XXII. Kuutamossa XXIII. Herääminen XXIV. Grayn hotelli XXV. Valkopukuinen nainen XXVI. Toimintaa XXVII. Jeremiaan tarina XXVIII. Budin unelma XXIX. Nancy vapautuu taakasta XXX. Henkien manausta XXXI. Tietäjän sanoja XXXII. Jerry ei anna sanaansa XXXIII. Scovil saapuu XXXIV. Scovil poistuu XXXV. Ilmainen neuvo XXXVI. Vasenkätinen Harris XXXVII. Serenaadi XXXVIII. Karkaaminen XXXIX. Kamppailu XL. Arvanheitto vapaudesta XLI. Bud Levine etsii apua XLII. Surmaaja ja Nan XLIII. Ottelu Billyn järvellä XLIV. Maailman harjalla
I luku
Kahdeksanneljättä astetta
Takakuistilla olevassa lämpömittarissa kiipesi musta varjo tasaisesti kolmestakymmenestäviidestä asteesta kolmeenkymmeneenviiteen ja puoleen, kolmeenkymmeneenkuuteen ja pysähtyi sitten ikäänkuin empimään. Mutta sitten se korvasi empimisen syöksähtämällä äkkiä lähemmä kolmeakymmentäkahdeksaa. John Scovil tarkkaili sen kohoamista mielissään.
»Billy», virkkoi hän keittäjälle, joka sillä hetkellä pudisteli ryvettyneitä pesuriepuja ja ripusteli niitä kuivamaan, »Billy, ei mikään vedä vertoja tälle vuoristoaavikon kuivalle ilmalle».
»Huh!» urahti Billy ja seisahtui pyyhkimään hikeä otsaltansa, töllistellen Scoviliin ällistyneenä.
»Kun elohopea vanhassa Manhattanissamme nousee kahteenneljättä», jatkoi rattoisa Scovil, »kuihtuu janoinen ihminen kuin ruusu uunissa; kun se kapuaa kolmeenneljättä, kaatuvat työmiehet lapioittensa viereen, puolessa välissä neljättäneljättä päästetään vuokrakasarmeissa paloletkut kierteiltään; neljässäneljättä alkavat voimakkaat miehet leperrellä vihreistä kedoista, ja puolivälissä viidettäneljättä on koko kaupunki täynnä hourailevia mielipuolia. Mutta täällä alkavat lihakseni parhaiksi vertyä, kun on kahdeksanneljättä astetta varjossa.»