Vuorisaarna: Romaani nykyajalta

Romaani nykyajalta
Kirj.
Saksankielestä suomentanut
Maila Talvio
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava
1897.
Ja tapahtui, koska Jesus oli
lopettanut nämät puheet, että
kansat hämmästyivät hänen oppiansa.
Sillä hän opetti heitä voimallisesti,
ja ei niinkuin kirjanoppineet.
Matt. 7: 28, 29.
Ensimmäinen luku.
Aina kello kuudesta asti aamulla oli sade lakkaamatta valellut
Berliinin katuja. Tasaisesti kohisten kuin äärettömän vesiputouksen
säteet, kaatuivat pisarat maahan. Tuontuostakin vain nousi tikerä
syksytuuli lakaisemaan vesiä pitkin kiiltäviä kattoja, sitte
moninkertaisin voimin ajaakseen niitä rakennusten seiniä ja ikkunoita
vastaan tai alas katuja. Likapilvi silloin pärskyi ylös maasta,
kastellen sadekuurallaan ihmiset ja eläimet.
Sadan askeleen etäisyydessä näyttivät kadut loppuvan. Rakennusten
haamut, jalkamiehet, rattaat, kaikki muu jättiläiskaupungissa
katosi kosteaan höyryyn, joka sakeana, likaisena sumuna kääriytyi
kaikkialle. Yksin kumea rätinä ja humu sekä lyhtyjen ja kauppapuotien
heikko valaistus todistivat tuon näkymättömän maailman yhä jatkavan
väsymätöntä menoaan.
Kahdeksan aikaan illalla heräsi Josefa kovan käden kosketuksesta. Hän
oli nukkunut vanhan talon ylimmälle kiviportaalle ja kun hän unisen
katseensa nosti, näki hän edessään muutamia juopuneita, nuoria miehiä,
jotka levitettyjen sateenvarjojensa alta alkoivat laskea raakaa leikkiä
hänen kanssaan.