Tiikerien pyydystäjä

Kirj.
Katteini Mayne Reid
Suomentanut
Tampereella,
Hj. Hagelbergin kustantama,
1889.
Tukala matka.
Eräänä edelläpuolenpäivänä lokakuussa v. 1810 näkyi yksinäinen mies
samoilevan noiden äärettömien lakeuksien poikki, jotka ulottuvat Vera
Crutz'in valtion rajoilta Oajacan valtion läpi. Mies oli ratsain ja
aseilla varustettu: mutta sekä hänen hevosenpa että aseensa eivät juuri
olleet soveliata jotakin vihollista kohdatessa, päälliseksi sellaisessa
maassa, jossa mielet juuri silloin olivat kuohuksissa ja jossa voi
joka silmänräpäys odottaa tapaavansa jonkun valtiollisen vastustajan
tahi jonkun noita rosvon viran ottaneita, joita Mejikossa tulvaili ja
jotka ryöstivät kaikilta ilman eroituksetta sekä piittaamatta, mihin
puolueesen nämä kuuluivat.
Tuon matkailijan ainoana aseena oli vanha, käyrä sapeli, mutta
näyttipä epäiltävältä, voisiko sitä vetää ulos rautatupestansa, joka
oli niin ruostunut, kuin jos se vuosikausia olisi maannut virran
pohjassa. Hevonen, jolla matkailija ratsasti, näkyi muinoin olleen
härkätaistelijan oma, jos sai päättää niistä monista arvista, joita
sen oli rinnassa ja kupeissa; vaan mitä hyviä ominaisuuksia sillä
muinoin lienee ollutkin, oli se nyt kurjimpia koneja, kuin nähdä
voi. Vaikka ratsastajansa kuinka olisi sitä kannustanut, oli, näet,
mahdotonta saada sitä parempaan kulkuun kuin hitaasen käyntiin, ja
tätä vitkallista kulkua se teki, nähtävästi malttamattoman omistajansa
suureksi kiusaksi.
Miehen pukuna oli jonkinlainen valkoisesta puuvilla-kankaasta tehty
nuttu ynnä öljymarjan karvaisesta nukkaverasta ommellut roimahousut.
Jalassaan oli hänellä vuohennahkaiset, lyhytvartiset saappaat, jotka
muka olivat olevinaan kartuaninahasta, ja palmupuun kuiduista tehty,
leveäreunainen hattu peitti hänen päätänsä. Olematta oikeastaan
kuluneita, näyttivät hänen vaatteensa kuitenkin jo kauan olleen
käytettyinä. Niiden leikkauksessa ja kutomisessa oli kuitenkin
jotakin, joka ilmaisi niiden omistajan kuuluvan korkeampaan kuin
talonpoikaissäätyyn.