Tutkielmia: Valikoima

The Project Gutenberg eBook, Tutkielmia, by Michel de Montaigne, Translated by Edvin Hagfors
E-text prepared by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Valikoima
Kirj.
Michel de Montaigne
Ranskankielisistä alkuteksteistä Essais valikoinut ja suomentanut Edwin Hagfors
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna
1922.
SISÄLLYS:
Johdanto. Tekijä lukijalle. 1. Joutilaisuudesta. 2. Erilaisista puhujalahjoista. 3. Ketään ei voi kehua onnelliseksi ennen hänen kuolemaansa. 4. Kuoleman halveksimisesta. 5. Tottumuksen voimasta ja miksi en saisi liian helposti muuttaa hyväksyttyä lakia. 6. Kasvatuksesta. 7. La Boétien Vapaaehtoinen orjuus . 8. Ystävyydestä. 9. Voittoisat tappiot. 10. Cato runoilijain ylistämänä. 11. Yksinäisyydestä. 12. Tutkielmieni tyylistä. 13. Kuinka käsittelen aiheitani. 14. Rukouksista. 15. Tekojemme epäjohdonmukaisuudesta. 16. Isästäni. 17. Amyotin Plutarkhos-käännöksestä. 18. Kidutuksesta. 19. Onko sallittua puhua itsestään. 20. Isien rakkaudesta lapsiinsa. 21. Eri kirjailijoista. 22. Julmuudesta. 23. Raimond de Sebondin puolustus. Viiteselitykset.
Renessanssi oli tutustuttanut länsimaiden oppineet muinaisten kreikkalaisten lukuisiin filosofisiin järjestelmiin. Sen edellisellä aikakaudella, n.s. skolastiikassa, yksinvaltiaan asemassa olleen Aristoteleen filosofian rinnalle oli herännyt uuteen eloon platonismi, epikurolaisuus, stoalaisuus, pyrrhonismi, neoplatonismi, jotka kaikki poikkesivat Aristoteleen opista ja olivat keskenäänkin erilaiset.
Tähän ristiriitaisten filosofisten teoriain runsauteen suhtautuivat eri ajattelijat 16. vuosisadan Ranskassa eri tavoin. Toiset nousivat vastustamaan vallitsevaa, yliopistojen ja esivallan kannattamaa Aristoteleen oppia, koettaen saada asetetuksi sen sijalle jonkin toisen järjestelmän, mikä platonismin, mikä stoalaisten filosofian, mikä neoplatonismin. Täten syntyneessä taistelussa he puolustivat kukin omaksumaansa oppia ja vakaumustaan totuudesta intohimoisesti, vainosta välittämättä, kidutusta ja kuolemaakin uhmaten. — Toisissa taas herätti noiden erilaisten, keskenään kilpailevien opinjärjestelmäin ristiriitaisuus epäilyn niitä kaikkia ja ylimalkaan koko dogmaattista eli varmaväitteistä filosofiaa kohtaan. Nämä ajattelijat väittivät, kuten muinaisajan pyrrholaiset, että ihmisjärki ei kykene löytämään totuutta, saavuttamaan varmaa tietoa; heidän mielipiteensä mukaan on epäily, ehdottoman epävarmuuden kanta, ei vain niissä asioissa, jotka eivät ole aistiemme tajuttavissa, vaan niissäkin, jotka voimme järjellämme käsittää, erikoisesti filosofinen kanta, josta johtuu puolueettomuus, maltillisuus, nöyryys ja mielen rauha.